Näkemiin Perth

Viimeinen - ja valitettavasti pikainen - postaus Perthistä käsin. Huomenna alkaa Suuri Seikkailu, pelonsekainen innostus päällä! Pakkailut pahasti kesken, itkettää ja ahistaa ko ei haluttais lähteä, täältä lähtö on paljon lopullisempaa entä kotoa.

Quakkaselfie

 Torstaina käytiin viimeinkin kaupungin edustalla sijaitsevalla Rottnest Islandilla Ninnin kanssa. 20 kilometrin pyöräily saaren ympäri tuntu jaloissa.

Viimeinen kerta Pertin yössä. 

Perhelomalla Busseltonissa

Perheloma on perheloma ja perhelomalla eletään lasten ehdoilla. Ei mahtunut lomaan viinitouria vaikka mama sitä kovasti suunnitteli - kovasta puhumisesta huolimatta mama jätti buukkaamisen siihen, kun oltiin jo etelässä eli liian myöhään eikä kierroksilla ollut enää tilaa. Puheissa lähettiin lomalle Margaret Riverille mutta jos ihan tarkkoja ollaan, ei me koskaan itse Margaretilla käyty. Lähellä kylläkin. Koko viikon loma typistyi jälleen neljään yöhön.

Tähdet näkyi kirkkaammin entä ikinä oon nähny, erotin kunnolla jopa linnunradan.

Leirintäalueen rannassa.

Majoituttiin leirintäalueella Busseltonissa, pienessä kaupungissa vain puolen tunnin ajomatkan päässä Margaretilta.Leirintäalue oli huomattavasti parempi entä Denhamissa ollut. 

Rannoissa ei valittamista.

Leirintäalueen ainoa häiriötekijä oli liian rohkeat ankat, jotka tunki telttaan sisälle ruuan toivossa.

Reissuvalmisteluja

Kaksi viikkoa Suureen Seikkailuun ja paljon pieniä mutta suuria asioita hoidettavana. Reissun tärkeät päivämäärät eli milloin kenelläkin on lentoja, ovat sentään tiedossa. Autoja on pintapuolisesti silmäilty ja kattohinta on tiedossa, vielä pitäisi syventyä ja alkaa soitella myyjille. Hostelli Sydneystä on melkein buukattu, kunhan sähköposteihin vastataan. Reissuostoslistan teko on aloitettu, pakkailua mietin sitten lähempänä. Apua. 

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa lähirannalla eli Burns beachillä.

Burns beach.

 Reissuvalmistelut ja -jännitys saa kuitenkin jäädä loppuviikoksi tauolle, sillä huomenna lähdetään hostperheen ja isovanhempien kanssa lomalle Margaret Riverille - perttiläisten lomaparatiisiin. Luvassa kauniita rantoja, viinitilakierros, suklaatehdas, leirintäalue-elämää ja ehkäpä surffausta.

Ehkä viimeinen kerta Scarborough - biitsillä.

Aika käy vähiin

Viisi kuukautta meni ilman minkäänlaisia ahdistuksen fiiliksiä tai suurempaa ikävää ja kuvittelin, että olen löytänyt paikan jossa ei voi olla kuin yltiöonnellinen. Ostin paluulennon Suomeen ja yltiöonnellisuus oli tiessään. Ei Suomeen paluun takia vaan yleisen tulevaisuusahdistuksen. 

Meikäläisestä on kuoriutunut tyttönen. 

 Tarkemmin menneitä kuukausia syynätessä oivalsin, ettei se onnellisuus johtunut pelkästään Australiasta ja auringosta. Olihan se nimittäin helppoa olla onnellinen, kun ei ollut huolta rahasta, työ oli helppoa ja löytyi oikeat kaverit ympärille. Ei tarvinnut murehtia tulevaisuutta tai ikuisuus kysymystä mikä tahdon olla isona. Niihin kun ei voisi vaikuttaa kuin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Lentolipun osto sai tajuamaan, että on aika palata arkeen - ei loppuelämää voi au paireilla ja lusmuilla toisten nurkissa - ja miettiä mitä seuraavaksi tekisi elämässä. 

Tässä yksi tulevista reissukavereista.

 Vaikka kuinka yritän suhtautua tulevaisuuteen rennosti, ajatella että kaikki järjestyy kyllä ja mikäs kiire tässä on tietää, stressaan sitä ihan liikaa. Oikeastaan en edes tiedä mikä siinä niin stressaa ja pelottaa, ehkä väärät valinnat vaikka oikeastaan mikään valinta ei ole väärä - kunhan kaidalla tiellä pysytään - vaan johdattaa kohti sitä päämäärää, mihin minun on tarkoituskin matkata. 

Erään torstai-illan baari.

 Voisin jauhaa tuntitolkulla aiheesta tulevaisuusahdistus ja sekin johtaisi vain lopputulokseen mitä järkeä, kyllä asiat suttaantuu. Onneksi alle kolmen viikon päästä alkaa Suuri Seikkailu Itärannikolla eikä silloin ole aikaa pohtia näitä ikuisuuskysymyksiä. Silloin pohditaan rahan riittämistä, mitä syötäisiin, missä yövyttäisiin, minne mentäisiin ja mikä tätä autoa vaivaa.

Ensimmäinen lehtiostos ausseissa ja voin kuinka nautin lukemisesta. 

Päivä 172 ja festarikesän avaus

Edellisessä postauksessa jo ohimennen mainitsin, että sunnuntain vietin festareilla elikkäs tarkemmin kerrottuna Future Musicissa. Australian isoimmat kaupungit kiertävä Future keskittyy elektro-, dance- ja indiemusiikkiin, tänä vuonna Perthissä esiintyi muun muassa Darude, Martin Garrix ja Knife Party. 

Tässä oon innoissaan tulevasta Darudesta.

Päälava ja Klingande päivänvalossa.

Päivä alkoi kuumalla auringonpaisteella, eikä suuremmin harmittanut kun Daruden keikan aikana taivas oli täyttynyt pilvistä ja tuli hieman viileampi. Kaverit meinas valittaa kylmää mutta itsehän pompin ja tanssin hikihatussa kaikki keikat läpi, päivän aikana maltoin istua ehkäpä yhteensä tunnin verran. Kaikilla varmaan kiinnostaa tietää mutta kauhea hiki on saanut täällä uuden määritelmän - muun muassa polvi- ja kyynärtaivehiet ovat uusia aussituttavuuksia. Niitä ei tule ikävä.

Saanen kiinnittää huomionne roskaaviin ausseihin - ja tässä päivä on vasta alussa.

Futuren järjestelyt oli muuten onnistuneet - vessoihin tai baaritiskille ei tarvinnut jonottaa, missään ei ollut ahdistavaa tungosta, voi tosin johtua pelkästään aussien perusluonteesta - mutta voi sitä roskan määrää. K-18 festareilla erillisiä anniskelualueita ei ollut, joten juomatölkkejä sai kantaa mihin vain. Ja niitähän tietenkin kannettiin ja mihinkäs muuallekaan tyhjät tölkit päätyivät kuin maahan. Roskiksia alueella kyllä oli, mutta aivan liian vähän! Lavojen edessä sai potkiskella itselle siistimmän alueen, ettei tanssiessa liukastu vaikkapa tyhjään pulloon. Nyt arvostan vielä enemmän Ilosaaren siisteyttä.

Päälava ja oisko Knife Party illalla.

Suomitrio bailaa ehkäpä Carnagea tai Klingandea.

Kymmenen tunnin tanssimaratooni oli ehkä pikkasen liikaa, sillä toiseksi viimeisen keikan aikana iski älytön väsymys, eikä jalat meinannu enää jaksaa. Luovutin ja skippasin Aviciin keikan ja lähin kotia kohti. Kuvittelin saavani ajoissa lähtiessä helposti taksin mutta eheii, jonotin puhelimessa ja heiluttelin ohiajaville takseille tuloksetta aikana ja lähin kävelemään. Matkaa ei onneksi ollut kuin vajaa kolme kilometriä mutta kyllä se tuntu pitkältä festariväsymyksessä. Onneksi ei tarvinnut koko matkaa kävellä yksin, sillä oli muitakin jotka päätyivät kävelemään. Oma sänky oli hyvä motivaattori ja lopulta kävelin googlemapsin arviota nopeammin.

Yhellä lavalla oli vaahtobileet.

Muistatko mitä teit viime viikolla

Tiedättäkö sen, kun viikko vierähtää huomaamatta ja päivät sekoittuvat yhdeksi puuroksi, etkä enää muista mitä tapahtui minäkin päivänä. Tai tapahtuiko koko viikolla edes mitään erikoisempaa. Yhtäkkiä et enää muistakaan, että eilisen vietit joraten festareilla, perjantaina tissuttelit viiniä yökylään tulleen kaverin kanssa, torstaina katsoit elokuvaa baarissa ja tiistaina kihisit kiukusta. Muistat vain ne päivät, jolloin teit vain töitä tai siivosit huonetta. 

Erittäin tavallinen päivänasu, odotan jo innolla farkkukelejä.

 Perjantaina oli vapaapäivä mutta kuinka ollakaan, kaikki kaverit oli töissä. Kotona peukaloiden pyörittely ja siivoaminen alkoi jo kyllästyttää, joten suuntasin kiertelemään kauppoja sekä kameran kanssa rannalle. Pakko kuvailla näitä tavallisia asioita ennen kuin lähtee pois.

Mullaloo beach.

Kolme viikkoa reissuun lähtöön. Apua.

Aussi stand uppia Fringe Worldissä

Torstai oli toimintaa täynnä, sillä suomitytön lähtiessä kotia kohti jäin vielä kaupunkiin treffaamaan erään Italiaanon kanssa. Siinäpä kerrassaan mielenkiintoinen kaveri, jonka kanssa ollaan puhuttu muun muassa kaivoksista, uskomisesta ja ilmastonmuutoksesta. 

 Tammikuun lopussa alkoi Perthin keskustassa Fringe World -festivaali, joka on ilmeisesti kulttuuria laidasta laitaan: elokuvia, teatteria, sirkusta, musiikkia, stand uppia. Melkein missasin koko festarin mutta onneksi Italiaano oli päättänyt, että tällä kertaa pelkän oluella istumisen sijaan mennään katsomaan stand uppia. 

 Aluksi olin vähän huolissaan, että ymmärränköhän yhtään mitään koko showsta, jos koomikot puhuu täyttä aussiaksenttia ja vitsit on aussien omia kulttuurisidonnaisia juttuja ja samaa huolehti Italiaano (hän on italialaisjuurinen aussi, ei aito italialainen). Huoli oli turha, sillä koomikot puhui ymmärrettävää englantia ja jutuista vain paria en käsittänyt. Sen sijaan nauroin räkäposkella aina yhtä typerälle tarinalle siitä, kuinka naiskoomikko pasko housuun aikuisena. 

 Fringe Worldin miljöö toi mieleen filmifestarit - sirkus- ja kaljateltat, festariklubi sekavine sohvaryhmineen. Jopa ihmiset oli samantyylisiä. Oi Suomen kesä, Sodankylä ja filmifestarit - ikävöin teitä! 

Päivä 162, kameran kanssa kaupungilla

Olen saattanut kerran tai pari kirota aussien aikakäsitystä ja I'll let you know -lupailua, eikä sen rasittavuus ole vähentynyt vieläkään. Meinas nimittäin eilinen vapaapäivä tuhlaantua taas sen oottamiseen, että toinen viittii ilmotella ollaanko nyt näkemässä, missä milloin mitä hä. Päätin ottaa päivän kohtalon kokonaan omiin kätösiin, pakkasin kameran kassiin ja lähin kohti kaupunkia. Lähtiessä huikkasin suomityttöjen ryhmässä, että saa liittyä seuraan - tää nimittäin halus puhua suomea.

Päivännaama ja norsukaulakoru, josta on tullut lemppari.

Päivänasu. Valkosessa parasta on rusketuksen korostuminen.

 Oikeastaan oli ihan mukava lähteä yksin liikkeelle, keskittyä katselemaan ympärille ja ottaa kuvia. Yritin jopa kuvata näitä meikäläiselle arkipäiväisiä asioita, joita te ette oo nähny. Esimerkiksi lähipysäkki, juna-asema, asemantaulu jne... Mutta hei näitä mie kattelen aina ko lähen julkisilla jonnekin!

Lähibussipysäkki, monesti saa hikihatussa oottaa bussia.

Joondalup asemalaituri eli se lähin.

Butleriin menevä juna on se, jolla pääsen kotiin eli Joondalupin asemalle.

Tajusin vasta tästä kuvasta, että nämä liukuportaat menee ausittain väärinpäin.

Joondalup-linja tulee metroasemalle, vaikka se kulkee maanalla tasan keskustankohalla.

Koko päivää en suinkaan yksin hengaillut, vaan huutelu facebook-ryhmässä poiki tapaamisen uuden suomitytön kanssa. Ensinnäkin oli ihanaa puhua suomea sitten sunnuntain jälkeen  - skypettelyä ei lasketa, sillä se on niin lyhyt aika. Suomenkieli on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja arvostuksen täällä ollessa, suomen puhumisesta nauttii aivan älyttömästi. On ihan parasta pystyä ilmaisemaan itseään paljon monisanaisemmin ilman jatkuvaa takeltelua. Suomityttöjä tavatessa sitä puhua pulputtaa pelkästä puhumisen ilosta ensimmäiset pari tuntia.

Täällä on ihan oikeasti puhelinkoppeja.

Keskustan vesileikkipaikka - aurinkotuolit ja rasvat kaupungin tarjoamat.

Perth.

 En kestä ajatella, että joudun jättämään tämän kaupungin ihan kohta. Perth tuntuu niin kodilta, rakastan tätä tämän hetkistä elämää täällä. Ei makeaa mahan täydeltä ja kaikki kiva loppuu aikanaan, pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua tulevaa reissua varten. Täytyy ottaa selvää paikoista missä käydä, asioista mitä tehdä, ja ennen kaikkea ennakkofiilistellä reissua ja Suomeen paluuta. Ihan niinkuin Aino tuumas Adelaidessa, on kivempaa mennä takaisin Suomeen jos siellä odottaa kaikkea kivaa. Eli on kivempaa jos on kivaa.

En oo muutes vielä kertaakaan syöny Ben&Jerry'siä.

 

The Brass Monkey - meän vakibaari.

Salted Caramel - jäätelö on parasta, maistuu ihan salmiakkijäätelölle.

Northbridge.