Saavuin siis tänne Perthiin keskiviikkona, paikallista aikaa illalla. Hostmama oli vastassa lentokentällä, hostdädi ja lapset kotona nukkumassa. Tapasin siis ensimmäisenä maman, 31-vuotiaan S:n, joka työskentelee tarjoilijana jonkinlaisessa pubissa.
Heti alusta alkaen minulla oli hyvä fiilis mamasta, rento mutta asiallinen. Jo kotimatkalla hän kyseli pidänkö viinistä, jota olemmekin juoneet jo parina iltana ja hän on suunnitellut esittelevänsä minut nuoremmille työkavereilleen, jotka käyvät ulkona viikonloppuisin.
Hostdädi, T, on samaa ikäluokkaa maman kanssa. Hän on tatuioitu, hänellä on ollut rastat ja hän juo viskikolaa, joka on valmiina sekoituksena tölkissä. Dädi on mukava mutta puhuu nii vahvaa aussienglantia, etten meinaa saada puheesta selvää.
Hostvanhemmista sain eilen melko hyvän kuvan, kun ystäväpariskunta lapsineen tuli katsomaan jalkapallopeliä. He olivat juurikin sellaisia pösilöitä, joihin olen kotipuolessa tottunut - tarkoitan teitä kaikkia kaverit ja sukulaiset. Toki puolet juttujen sisällöstä meni ohi vauhdikkaan keskustelun ja aussiaksentin vuoksi.
Pojilla on synttärit marraskuussa, Iso-A täyttää viisi ja Pikku-A kaksi. Iso-A käy koulussa kahtena tai kolmena päivänä viikossa ja hänellä on paha pähkinäallergia. Iso-A on ottanut minut oikein todenteolla kaveriksi, ystäväperheen lapsillekin esitteli innoissaan "Here's my new bigsister".
Pikku-A:n kanssa vietenään kahdestaan päivät silloin, kun Iso-A on koulussa. Pikkuinen on pääsiasiassa hyväntuulinen ja kiltti, mutta olen kyllä nähnyt jo kiukuttelua. Kaiken kaikkiaan pojat on aivan tavallisia poikia, sellaisia kuin Suomessakin.
Perhe asuu viihtyisällä omakotitaloalueella, kadulla jossa kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi perheeseen kuuluu chihuahua Harry. Pakko myöntää, että Harry on ihan jees pikkukoiraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti