Päivä 172 ja festarikesän avaus

Edellisessä postauksessa jo ohimennen mainitsin, että sunnuntain vietin festareilla elikkäs tarkemmin kerrottuna Future Musicissa. Australian isoimmat kaupungit kiertävä Future keskittyy elektro-, dance- ja indiemusiikkiin, tänä vuonna Perthissä esiintyi muun muassa Darude, Martin Garrix ja Knife Party. 

Tässä oon innoissaan tulevasta Darudesta.

Päälava ja Klingande päivänvalossa.

Päivä alkoi kuumalla auringonpaisteella, eikä suuremmin harmittanut kun Daruden keikan aikana taivas oli täyttynyt pilvistä ja tuli hieman viileampi. Kaverit meinas valittaa kylmää mutta itsehän pompin ja tanssin hikihatussa kaikki keikat läpi, päivän aikana maltoin istua ehkäpä yhteensä tunnin verran. Kaikilla varmaan kiinnostaa tietää mutta kauhea hiki on saanut täällä uuden määritelmän - muun muassa polvi- ja kyynärtaivehiet ovat uusia aussituttavuuksia. Niitä ei tule ikävä.

Saanen kiinnittää huomionne roskaaviin ausseihin - ja tässä päivä on vasta alussa.

Futuren järjestelyt oli muuten onnistuneet - vessoihin tai baaritiskille ei tarvinnut jonottaa, missään ei ollut ahdistavaa tungosta, voi tosin johtua pelkästään aussien perusluonteesta - mutta voi sitä roskan määrää. K-18 festareilla erillisiä anniskelualueita ei ollut, joten juomatölkkejä sai kantaa mihin vain. Ja niitähän tietenkin kannettiin ja mihinkäs muuallekaan tyhjät tölkit päätyivät kuin maahan. Roskiksia alueella kyllä oli, mutta aivan liian vähän! Lavojen edessä sai potkiskella itselle siistimmän alueen, ettei tanssiessa liukastu vaikkapa tyhjään pulloon. Nyt arvostan vielä enemmän Ilosaaren siisteyttä.

Päälava ja oisko Knife Party illalla.

Suomitrio bailaa ehkäpä Carnagea tai Klingandea.

Kymmenen tunnin tanssimaratooni oli ehkä pikkasen liikaa, sillä toiseksi viimeisen keikan aikana iski älytön väsymys, eikä jalat meinannu enää jaksaa. Luovutin ja skippasin Aviciin keikan ja lähin kotia kohti. Kuvittelin saavani ajoissa lähtiessä helposti taksin mutta eheii, jonotin puhelimessa ja heiluttelin ohiajaville takseille tuloksetta aikana ja lähin kävelemään. Matkaa ei onneksi ollut kuin vajaa kolme kilometriä mutta kyllä se tuntu pitkältä festariväsymyksessä. Onneksi ei tarvinnut koko matkaa kävellä yksin, sillä oli muitakin jotka päätyivät kävelemään. Oma sänky oli hyvä motivaattori ja lopulta kävelin googlemapsin arviota nopeammin.

Yhellä lavalla oli vaahtobileet.