Sairastuvalta päivää

Ei ole kuulkaa vesirokko maailman helpoin tauti, jos potilaana on tavallista heikommalla immuunijärjestelmällä varustettu, muutenkin ihottumista kärsivä poika. Molemmat pojat on tosiaan vesirokossa, ensimmäiset näpyt tuli viikko aikaa ja siitä ollaanki kärsitty koko porukka - siis pojat vesirokossa ja me maman kanssa ollaan kärsitty mukana älytöntä kärtyä kuunnellessa.

Siellä se city on, jonku 15 kilometrin päässä suunnilleen.

Yleensä vesirokko (eli chicken pox) kestää vain viikon, mutta täällä pojat on toista viikkoa kipeänä. Pikku-A alkaa olla jo parempaan päin, mitä nyt muutama pahempi rakkula vaippa-alueella. Voi vain kuvitella, kuinka hiostava vaippa on ja sillä jätettiinkin eilen vaippa kokonaan pois. Pissoja onkin saanut siivota lattioilta muttei onneksi sängystä.

 Muutenkin kauheasti ihottumasta kärsivä Iso-A ei ole päässyt aivan helpolla, sillä sen keho ei ilmeisesti jaksa taistella virusta vastaan ja rakkuloita on enemmän ko laki sallii. Eikä siinä mitään että on rakkuloita, ne vain on niin helvetin kipeitä, ettei hän voi istua eikä kävellä kunnolla, saati pitää vaatteita päällä. 

 Huono, epämukava olo näkyy päälle kärtyämisenä, kiukutteluna, itkuna ja ilkeilynä, Tänään mama käväs kaupassa ja apteekissa puolen tunnin reissun, jonka aikana Iso-A itki täyttä kurkkua ovella mamaa ja jos yritin puhua mitään tai mennä ees lähelle, sain vihat niskaan. Sie et saa puhua mulle, sulla ei ole yhtään kavereita ja muuta mukavaa. Tuntuu pahalta ko ei voi kerta kaikkiaan tehä mitään.

Kipeitten lasten kanssa kotona, vaikkei töitä tarvi tehäkkään, on rankkaa eikä tässä voi ko toivoa, että pojat paranis äkkiä. Alkaa nimittäin ite kukanenki olla hermoraunio.

Päivä 138 eli Australian Day

Australialaiset eroaa monessa asiassa suomalaisista, yhtenä esimerkkinä kerrottakoon maanantaina vietetty kansallispäivä eli Australian Day. Siinä missä itsenäisyyspäivä on Suomessa harraspäivä, jolloin kunnioitetaan veteraaneja ja muita itsenäisyyden eteen työtä tehneitä sekä katsellaan paraatikulkueita, linnanjuhlia ja Tuntematonta sotilasta, on Australian Day lähempänä meikäläisten vapun viettoa tai kesäfestareita. 

Rannalla ärsyttävintä on hiekka, siksi joskus jäädään nurmelle.

Australian päivän lähestyessä kauppoihin ilmestyy kaikkea mahdollista tavaraa Australian lipulla kuvioituna aina vaatteista auton sivupeileihin kiinnitettäviin koristuksiin ja kylmälaukkuihin. Autoja koristellaan lipuilla jo viikko pari ennen kansallispäivää, aussivaatteisiin pukeudutaan aattona ja itse aussipäivänä. Suomessa taitais olla pyhäin häväistys (onko tää oikein kirjotettu?), jos joku pikkuhiprakassa kääriytyis Suomen lippuun mutta täällä se on ihan sallittua - sunnuntaina eli aattona baarissa muutama heppu käytti lippua viittana.

Keep calm and love Australia.

Itse sonnustauduin aussipäivänä aussibikineihin ja aussipaitaan elikkä ylläolevassa kuvassa näkyvään paitaan, jossa on lippu Australian kartassa ja lukee Keep calm and love Australia. Kuva ei vaan näkyny kunnolla ko oli myös farkkulappuhame(??) päällä. Ehkä kivoimmat vaatteet ikinä, harmi ettei ole parempaa kuvaa.

H-hetken odotusta.

Australian Day on tietenkin pyhäpäivä (täällä muuten pyhäpäivä on Public Holiday eli yleinen vapaapäivä), joka tarkoittaa tuplapalkkaa ja rajoitettuja aukioloaikoja, joten baariin mennään juhlimaan jo aattona. Baariin mekin parin suomitytön kanssa sunnuntaina suunnattiin ja hoilattiin muiden iloksi suomihittejä Cheekistä Virve Rostiin. 

Aussit viettää kansallispäiväänsä yleensä grillaten ja yhdessä olosta nauttien. Meät oli kutsuttu erään paikallisen luo kotibileisiin, joissa ois ollu uima-allasta ja grillausta ja kaikkea, mutta pienoisen rapulan vuoksi ei jaksettu selvittää, kuinka päästäis joen toiselle puolelle. Lopulta menin Denisen kanssa rannalle, siitä kaupunkiin kattobaariin yhelle ja muiden kaupunkilaisten tavoin Swan joen rantaan katsomaan ilotulitusta.

Puolituntinen ilotulitus oli jotain, mitä en ole ikinä ennen nähny! H-hetkeä ootellessa tuli kylmät väreet jo siitä kansanjuhlan odottavasta tunnelmasta ja meinasin itkeä onnesta pauketta katsellessa. Toki sisäinen viherpiipertäjä kauhisteli savun määrää ja jokeen lentävää roskaa sekä mietti, kuinka paljon rahaa palaa taivaalla. Oli outoa katella ilotulituksia palelematta!

Illan ilotulitukset on Perthissä (ja kuulemma muissakin kaupungeissa) aussipäivän päätapahtuma, huipennus, jota ihmiset ympärikaupunkia kertyy katsomaan. Kun kyseessä on miljoonakaupunki, niitä ilotulituksen katsojiakin oli enemmän, ko ikinä oisin uskonu. Mitään lukuja en osaa heittää, mutta varmasti enemmän kuin Suomessa missään tapahtumassa. Ikinä. 

Ilotulituksen päätyttyä koko ihmismassa lähti valumaan kohti keskustaa, mistä junat ja bussit lähti pikkuhiljaa kuskaamaan väkeä takaisin koteihin. Lievästä ahtaanpaikan kammosta kärsivänä kerkesin miettiä, että koska iskee paniikki ihmisten keskellä mutta huoli oli turha. Ruuhkassa aussien no worries -asenne voitttaa suomalaisen minä ensin -meiningin sata-nolla. Kukaan ei töninyt, kukaan ei yrittänyt päästä kiireesti ohi, kukaan ei ohitellut tai tuuppinut liian lähelle. Enemmänkin ihmiset vain mukautui kävelemään samaa tahtia, koska mikäs kiire siinä oli kun kyllä kaikki kotia pääsee.

Metroasemalla, josta meikäläisen junalinja lähtee, oli vartijat rajoittamassa sitä, minkä verran ihmisiä pääsee kerralla junaan, junalaiturille, edelliselle tasanteelle ja ylipäätään sisään asemalle. Ilmiselvästi vuosien kokemus moisesta ruuhkasta sai koko homman toimimaan sujuvasti, juniakin lähti viiden minuutin välein. Tiedä sitten kuinka kauan koko ruuhkan purkamiseen on mennyt.

Aussien no worries -asenne on monessa asiassa kiva, mutta joskus on säntillisyyteen tottuneena suomalaisena vaikea kestää tätä liiankin lungiksi menevää elämän rytmiä. On ihan ookoo myöhästyä mitään ilmoittamatta koska no worries, ei huolta.

Viikon oivallus

Tehtiin Ninnin kanssa viime viikolla elämänlaatua huomattavasti parantava havainto - me voidaan kyläillä ja hengailla toistemme luona oli töitä tahi ei. Toisin sanoen Ninni tuli viime torstaina poikien kanssa meille leikkitreffeille (eli pojat leikki ja me juoruttiin), lauantaina menin Ninnille yöksi, Sunnuntaina Ninni tuli meille dinnerille, tänään kävin Ninnillä kahvilla ja taas sunnuntaina yökylään.

Eräs auringonlasku Cottesloessa, en koskaan kyllästy näihin!

Valehtelematta yksi eniten kaipaamistani asioista on ollut kaverin kanssa hengailu. Siis se, että ilman suurempaa tekemistä mähötään toisen luona, puhutaan tai ollaan puhumatta, juodaan kahvia ja nauretaan huonoille jutuille. En nyt vaan pääse yli siitä, kuinka kivaa on hengailla kaverin kanssa jomman kumman kotona.

Pikku-A on alottanu pottailun,

Joulun jälkeen työnteko on ollut yhtä Kimbleä.

Maanantaiaamuna hostisä lähti takasin töihin kolmen kuukauden kotona olon jälkeen. Kertaheitolla arki muuttu tavallaan yksinkertaisemmaksi, kolikon kääntöpuolena Iso-A alkoi taas testaamaan, onko rajat edelleen samat. Onhna ne, mutta neljä päivää meni taistellessa ennenkuin viesti meni perille. Sinä et olo pomo, Minä saan tehdä näin, Sinä et saa sanoa noin - näistä asioista ollaan tingattu viime päivät. Nyt ymmärrän paremmin teitä, jotka sanoo että on rankkaa elää uhmaikäsen kanssa. Joskus tekis mieli vaa huutaa että turpa kii ja itkeä päälle.

Iso-A:n perhekuva, mie olen tuo kukkamekkonen! 

Onneksi aina ei tarvi taistella ja joskus on mukaviakin hetkiä. Päivittäin pelataan ainakin yksi era muistipeliä ja Kimbleä, toisinaan piirretään ja tällä viikolla askarreltiinpaskarreltiin pahvilaatikosta robottiasu.

8 viikkoa ja 11 asiaa, kiirettä pitää!

Se on Cottesloe!

Maanantaina on Australian Day, eli ehkäpä vuoden suurin juhlapäivä täällä päin. Suunnitelmissa rantaa, grillausta ja juomia.

Hyviä viinejä

Australia on viinimaa ja hyvä viinimaa onkin. Adelaiden lähiseudulta löytyy paljon viinitiloja ja toissasunnuntaina suunnattiinkin Barossaan, kylään josta löytyy vaikka kuinka monta viinitilaa.

Viininmaistelumaisema, kelepaa.

Viiniä maisteltiin neljällä eri tilalla, mikä on vaan murto-osa Barossan tiloista. Voin kertoa, etten ole ikinä ennen juonu maistanu yhtä hyviä viinejä - huonoimmatkin oli parempia entä koskaan Suomessa juodut! Ilmaisten maistiaisten lisäksi mukaan lähti pullo valkkaria, etiketissä tais lukea Lily Jotain Frontignac ja oli oikein hyvää. 

Viinien lisäksi maisteltiin erilaisia hilloja (?).

Hyvien viinien lisäksi Barossassa oli komeat maisemat. Mietittiin Ainon kans mimmosta ois olla au pairina pikku kylässä. 

Adelaide hillseillä roihus tuolloin vuosikymmenen pahin maastopalo ja saatiin jännätä, päästäänkö takaisin kaupunkiin samaa reittiä. Maastopalo nimittäin roihusi juurikin Adelaiden ja Barossan välissä mutta onneksi tie pysyi auki savusta huolimatta. 

Adelaidesta arkeen: neljä kuukautta on vierähtänyt erittäin nopeaa, reissuun lähtö päivä suunnilleen  tiedossa ja uusi au pair perheelle löytynyt. Koko Australia-aika alkaa olla puolivälissä, jos Filmifestareiksi meinaan kotiutua. Haikeus! 

 

Lauantaina baarissa Suomi yhdistettiin Mika Häkkiseen, Kimi Räikköseen, Children of Bodomiin ja Duudsoneihin. Baarimikko kysyi jälleen mistä olen pois, koska tilasin oluen. Suomen kylmyyttä kauhisteltiin. Eikä sovi unohtaa ehkä eniten käytettyä iskulausetta: Onko kaikki tytöt Suomessa yhtä kauniita kuin sinä? Näytin kaksaria ja sanoin, että tottakai. 

Maistelun jälkeisessä maistissa. 

Päivä 115 ja Adelaide

Adelaidesta olen kotiutunut jo viikko sitten mutta aika tuntuu paljon pidemmältä. On ollut niin paljon tekemistä ja menoa ja sitä myöten iltaisin mahoton väsymys. 

Täsä meikä, Aino ja Second Valley. 

Adelaide-matkakaverina toimi Aino, jonka au pair -aika on nyt ohi ja suuntana koti-Suomi. Matkakohteeksi valikoitui Adelaide, koska kummallakin oli suunnitelmissa Sydney myöhemmin ja Alice Springs - Uluru alueella on tähän aikaan vuodesta aivan liian kuuma. Adelaide ei pääse kivoimpien kaupunkien listan kärkeen, mutta oli mukava nähdä lisää Australiaa.

Kauemman kallion takaa löytyi paikka, josta hyppiä kalliolta veteen. Tällä kertaa en uskaltanut. 

Adelaidessa majoituttiin hostmaman Veljen luona. Viikonloppuna Veljellä oli vapaata ja hän lähti meille turistioppaaksi maaseudulle eli lauantaina ajettiin Second Valleyyn ja sunnuntaina Barossaan viinitiloille. Lisäksi säästettiin pitkä penni syömällä dinnerit kotona Veljen kanssa - me kokattiin lihapullia, se opasti sushin teossa.

Adelaide hillsit toi mieleen tunturit, tosin ilman lunta.

Adelaidessa luonto oli paljon vehreämpää entä Perthissä ja hillsit antoi oman tunnelmansa maisemalle. Itseasiassa nuo mäet toi mieleen tunturit, iski vähän koti-ikävä ja himo kelkkailemaan ja laskettelemaan. Samalla tunsin suurta onnellisuutta siitä, että olen täällä ja saan nähdä tällaisia paikkoja. Melkein itkin sekä ikävästä että onnesta. 

Sen lisäksi, että maisema - ja mutkaiset tiet - muistutti tunturilappia, oli osa maisemista epätodellisia. Siis sellaisia, joita näkee vain elokuvissa eikä voi käsittää että semmosta oikeasti on jossakin. Kuten pienenä oli vaikea käsittää, että jossain on kesäöisin pimeää.

Turistiselfie ja turisti ottamassa selfietä. 

Kuvia ja asiaa Adelaidesta on enemmänkin mutta eiköhän tämä riitä alkuunsa.

Täydellinen dinneri.

Maastopalo kuumotus

Lauantaista alkaen ollaan eletty jänniä aikoja, sillä bushfire maastopalo riehuu turhan lähellä - vain mailin taikka kahen päässä. Lauantaina puoli taivasta oli sakeana savusta, tällä hetkellä ei näytä niin pahalta mutta haisee ja keuhkoissa tuntuu kyllä. 

Kuvat on otettu lauantai-iltana bussipysäkiltä, kotipihassa näytti paljon pahemmalta. Kaupungissa ei näkyny mitään. Palotilannetta pystyy seuraamaan täältä - tällä hetkellä tuli on saatu hallintaan mutta tuulen suunnan muutos voi taas pahentaa tilannetta. 

Adelaidesta kotiuduin torstaina ja voi kuinka mukavaa onkaan olla kotona vaikka reissussa olikin kivaa! Adelaidesta lissää myöhemmin. 

Ennen Adelaidea kävin tosiaan hyppimässä kalliolta pariinkin otteeseen, hauskaa ja kamalaa ja pelottavaa hommaa! Seikkailija yritti ottaa videota minun hypystä 10 metristä, mutta siitä ois tullu kokoillanelokuva ko pelotti niin paljon. Lopulta kuitenki hyppäsin, mokasin alastulon ja sain komiat mustelmat perseeseen. 

Vuosi vaihtu baarissa tyttöjen sumopainia katellessa, oli ainaki kivaa jos ei muuta. Ja oon jo vähän aussisoitunu ko tännää katoin päivän sääennusteen +33°c ja aattelin että ei oo ees kuuma ko viime viikolla oli useampana päivänä yli 40 lämmintä.