Puolivälissä reissua

Tällä reissulla on aivan liian mukavaa, että ehtis mitään blogia päivittelemään. Viimeiset kaksi viikkoa oltiin Surfers Paradisessa ja Byron Baylla uusien ystävien kanssa. Ikävä kyllä heille on pitäny sanoa jo heipat. Heipat on sanottu myös Satulle ja Jennylle, onneksi sentään Sonja liittyi völjyyn viime viikolla. 

City Beach Brisbanessa. 

Denizen ja Satun kanssa bailaamassa.

Maximilium ei ois halunnu jättää paratiisia.

 Paratiisissa tuli vähän juhlittua elettyä ylivarojen, joten nyt alko pennin venytys viikot ja ollaanki jo nukuttu muutama yö autossa tien poskessa. Ei meillä kuitenkaan hätä ole, pitää vain säästää että on vara tehä kivoja juttuja kuten fraser island ja whitsundays! 

Byron Bay.

Leirinuotio rannalla ja uudet ruotsalaiset ystävät.

Häsläystä, kaatosadetta ja palaneita poskia

Hengissä ollaan ja nautitaan elämästä Sunshine coastilla eli auringonpaisterannikolla. Kaks viikkoa sitten lähdettiin Sydneystä ja sen jälkeen ollaan paleltu Blue Mountainsilla, maisteltu viiniä Orangessa, pietelty sadetta pikkiriikkisessä Boggabillassa, hajottu sääntöjen täyteisessä hostellissa Brisbanessa ja nautittu arskasta ja merestä kahdessa eri leirinnässä Sunshine coastilla.  

Blue Mountains

Retkikunta.

Ensimmäinen yö teltassa.

Blue Mountains. 

Välillä ollaan saatu sadetta niskaan, auton kanssa meinas olla ongelmia, tietullit aiheuttaa päänvaivaa, ilmat karkailee patjoista ja mitäs viellä. Tänään aurinko aiheutti ensimmäistä kertaa ongelmia, sillä rannalla ja aalloissa oli niin mukavaa että nyt ollaan kaikki vähän palaneita, ihme kyllä minä vähiten! At least something happens, kuten meillä on jo vitsiksi muodostunut. 

Tarkempia kuulumisia reissun kulusta Denizen blogissa!

Kuolleita kenguruita tienlaidassa

Sydneystä otettiin sunnuntaina suunnaksi Blue Mountains, matkalla pysähdyttiin eläinpuistoon moikkaamaan kenguruita ja koalia. Oli ehkä elämäni kuumottavin ajomatka ajaa Sydneyn keskustasta pois tunneleita pitkin. 80kilometriä tunnissa kapeaa tunnelia oli pelottavaa ko päässä pyöri vaan ajatus,että mitä jos joku täällä kämmää ja kuollaan kaikki. Ajaminen täällä kapeita vuoristoteitä tai vuorostaan isompia teitä vielä isompien rekkojen kanssa on oikeasti pelottavampaa kuin Suomen pahimmat talvikelit ikinä. 

Koalat on vaan aina yhtä söpöjä.

Vompatti päiväunilla.

Ei taas kuvat ja teksti liity toisiinsa yhtään, mutta kerron kuitenkin vielä muutaman asian joihin olen viime päivinä ajaessa kiinnittänyt huomiota. Suomessa laki ajovalojen päällä pitämisestä myös valosan aikaan on oikeasti hyvä, nimittäin se helpottaa vastaantulijoiden huomaamista huomattavasti. Täällä vastaavaa pakkoa ei ole, enkä siksi uskalla ohittaa pitkää rekkaa edes pitkällä suoralla koska vastaantulijat ilmestyy kuin tyhjästä kuuman ilman väreillessä suoran toisessa päässä. Lisäksi tällä viikolla olen nähnyt kolme kuollutta kengurua tienlaidassa ja aivan liian monta kuolonkolarista muistuttavaa ristiä kukkineen. 

***

Vähän meikäläistä ahkerammin blogiansa päivittelee reissukaveri Denize, jonka blogi löytyy täältä. Denize kirjottaa sekä englanniksi että tanskaksi samat asiat ja sieltä löytyy enemmän kuvia meän reissusta.

Reissu alkakoon eli Sydneyssä

Puolitoista viikkoa jatkuvaa yhessä oloa samojen naamojen kavereiden kanssa aamusta iltaan alkaa jo ainakin meikäläisellä tuntumaan ja näkymäänkin turhan herkästä kiukutteluna. Onneksi sitä tuntee itsensä jo niin hyvin, että osaa pyytää anteeksi kiukuttelua jo ennakkoon ja uskaltaa vetäytyä omaan seuraan ilman, että tuntee jäävänsä ulkopuoliseksi ja paljosta paitsi. Tätä kotihiirtä ei todellakaan ole tehty olemaan seurassa 24/7.

Satun kanssa rantakunnossa.

Bondi beach.

Reissu tosiaan alkoi minun osalta viime tiistaina, jolloin lensin Sydneyyn. Tytöt olivat lentäneet Suomesta jo maanantaina ja Denize liittyi seurueeseen keskiviikkona. Sydney oli päivä päivältä kivempi kaupunki ja sinne on kyllä pakko palata seuraavan kerran Australiaan tullessa - niin paljon jäi näkemättä! 

Bondi beach.

Juhlalounas auton löytämisen kunniaksi.

Tärkein tehtävä Sydneyssä oli löytää auto loppu reissua varten. Gumtree ja muut nettisivut ei oikein tuottanut tulosta, koska vähemmän yllättäen kukaan ei viitsinyt vastailla. Sen sijaan bongasin Sydney backpackers facebook-ryhmästä ilmoituksen sopivan hintaisesta, camping-kamat sisältävästä Ford Falconista. Ilmoituksen jättänyt saksalainen vastasi tunnissa ja mentiin jo samana päivänä kattomaan kaaraa. Autoa siis myi kolmen saksalaisen pojan porukka, jotka itse olivat ostaneet sen Cairnsista ja ajaneet Sydneyyn. Jo ennen auton näkemistä saatiin selkeä merkki, että tämä se on, sillä yhdellä pojista oli tasan sama lippis päässä entä mulla. Tää kaveri sattu vielä olemaan se auton omistaja paperilla ja niin nimettiin auto hänen mukaansa Maximilianiksi. Nyt on jo tuhat kilometriä takana ja hyvin pelittää.

Saanko esitellä: Maximilian.