Se oli hai!

Täällä ne nyt viimein ovat, kauan odotetut hai-kuvat! Pettymykseksenne joudun kertomaan, että kuvat ei ole mitään huippuja koska haiden kuvaaminen on aika vaikeaa.

Haita ja muita paikallisia mereneläviä käytiin siis kattomassa Oceanparkissa eli  vapaasti suomennettuna meripuistossa. Haitten lisäksi löyty kaloja, pari kilpikonnaa, rapuja ja merikäärme. Nettisivut puhuu ekoturismista ja ilmeisen luontoystävällisesti koko paikka vaikutti toimivan - muun muassa yks kätinen(?) kilpikonna nautiskeli eläkepäivistä puistossa. 

"Älkää sitten koskeko veteen, kalat voi purra."

Oceanpark on auki ympäri vuoden ja sielä järjestetään päivittäin kierroksia jatkuvalla syötöllä. Toisin sanoen sinun ei tarvitse odotella kierroksen alkua vaan liityt mukaan missä vaiheessa vain, ja kun vetäjä on käynyt oman kierroksen loppuun, tulee toinen tilalle ja itse voit vaan sujuvasti kuunnella ja katella mukana. Yks kierros kestää noin tunnin ja sen aikana ruokitaan hait ja muut sekä kerrotaan faktoja oikeasti mielenkiintoisella tavalla kaloista.

Näitä oli kuulemma vielä edellisenä päivänä neljä, mutta muut söi yhen. En kyllä muista mitä nää on.

Nämä fisut uiskenteli altaassa, johon pikku-A pisti kätensä. 

Tämmösen rumiluksen purema on kuulemma vaarallinen.

Asiasta toiseen eli tällä kertaa haista tasa-arvoon, oon aivan yllättyny kuinka iloseksi tulin, kun kuulin että tasa-arvoinen avioliittolaki on äänestetty eteenpäin. Idioottivirne naamalla vaan mietin, että maailma on sittekki hyvä. Tai Suomi ainaki.

Eilen oman elämäni peter panina taituroin jälleen tasapainoköydellä ja keskustelin tasa-arvoisesta avioliittolaista paikallisen kaverin kanssa. Kyseinen herra ei ollut varma, missä Suomi on mutta osasi silti ihmetellä, etteikö tasa-arvoinen avioliittolaki löydy jo meidän naapurimaista Ruotsista ja Norjasta. Kysyi, että meneenkö suomalaiset Ruotsissa naimisiin. Yritin kertoa parisuhteen rekisteröinnistä, mutta sanavarasto ei riittänyt. Muutenkin puutteellinen sanavarasto esti kunnon keskustelun aiheesta - yritäppä puhua lakivaliokunnista ja muista englanniksi - mutta yhdessä ihmeteltiin, että on se kumma jos ehdotus ei mene läpi.

Tää kaveri vaan hengaili Oceanparkin pihalla.

Onneksi on Ikea

Muistattako viime kesältä ne tukalat päivät ko oli ukkosta ilmassa? Tänään täällä on just semmonen päivä, ja huomenna pitäs kans olla. Aurinkoa ei oo näkynykkään, ukkonen jyrisee ja on painostava ilma. Niin ja lämpötila huitelee jossain 35 asteessa. 

Eräs päivän asu ennen lomareissua. Oli myös tukalan kuuma päivä.

Ikea herkkuja. Anteeksi chipsit, mutta vain kotitekonen muussi on hyvää.

Suurin syy käyä Ikeassa. 

Kaikki aina ihmettelee, että mitä te Ikeaan meette ko ette tarvi kalusteita tai mitään. Olen nyt kaksi kertaa käynyt Ikeassa ja kyllä syynä on ollu aivan muu ko kalusteiden osto: Tutut karkit kuten Maraboun suklaa ja Turkin pippurit, Julmust (maistu aivan joululta!) ja tavallaan kotoisa tunnelma. Aivan ko ois kiertäny Haaparannan Ikeaa. Lihapullat ei mulla oo se ykkösjuttu ko teen niitä kotonaki.

Sunnuntai, jolloin poltin perseen. Nyt se on jo melkein kunnossa, kesii vaan.

Viime keskiviikkona suunnattiin Ainon kanssa Hillarysiin jouluostoksille ja muuten vain hengailemaan. Hillarysissä on siis se satamaostari, josta olen kertonu aiemmin. Jouluostokset meän tapauksessa tarkotti turistikrääsää Suomeen lähetettäväksi. Muistettiin myös herkutella, eka jäätelöannoksin ja päivälliseksi perus fish&chipsit. Viiniäki otimma lasilliset ko sai kaks yhen hinnalla. Oli hyvvää.

Päivän päätteeksi kateltiin auringonlaskua rannassa ja vain nautimma elämästä. Mietimmä kuinka onnekkaita ollaan ja että elämä on kyllä paras.

Ohimennen taisinkin jo mainita, että tällä hetkellä on semmonen ongelma että töitä ei ole vaikka pitäis. Dädin kotona olo oikeasti hankaloittaa minun työntekoa, ko sei välttämättä liiku päivän aikana mihinkään ja en tiiä tarvitaanko minua. Koko päiväksi merkatut työtunnit on saattanu muuttua vain yhteen tuntiin, sen verran että dädi käy vaikka kaupassa. Ärsyttävää, mutta mieluummin näin entä niin, että vapaata ei oiskaan silloin ko pitäis.

Eräs perjantai alko Aaamiaisella Tiffanyllä. Parasta.

Asiasta aivan muihin, nimittäin muistatteko Serranon perheestä jakson, jossa ainakin Fiti ja Ana ovat seinäkiipeilemässä ja muistaakseni kiikkuvat liian korkealle ja koko homma on perus serraanosähläystä? Mie muistin tämän, kun eräs herra vei minut treffeillä seinäkiipeilemään. Hihittelin päänsisällä serrano-mielikuvalle samalla ko olin aivan älyttömän hermostunu siitä, miten uskallan. Uskalsin ja kiipesin melkein huipulle, jossa aina iski paniikki. Teki mieli rääkyä, että nyt jumalauta laske minut alas mie kuolen tänne, mutta koska toinen ei ymmärrä suomea piti keskittyä siihen, miten sanon tämän englanniksi eikä pelottanu enää niin paljon. Paitsi olin silti paskajäykkänä seinässä kiinni. 

Edellisillä treffeillä saman herran kanssa pääsin kokeilemaan slackliningia eli tasapainoköyseilyä(?) ja tunsin oloni Peter Paniksi, ko höpöttelin menemään ja tasapainoilin köydellä yhtäaikaa. Tämän herran kanssa ei ainakaan tule tylsää, eikä se edes ole liian kiireinen. 

Lopuksi haluan esitellä teille minun uuden suosikin musiikirintamalla eli Lindsey Stirling. Niin hyvä viulisti, oikeasti kuunnelkaa! Muistaakseni löysin hänet Orange is the new blackin  soundtrackilta.

PS. Kyllä ne haikuvat vielä tulee!

Onnellisuus (ja Shark Bay)

Tänään pesin pyykkiä ja päässä alko soimaan Olavi Uusivirran ja Anna Järvisen Nuori ja kaunis. Olen onnellinen, mitä sä luulit soi päässä aina, kun tosiaankin olen onnellinen. Myöhemmin löhösin säkkituolissa ja mietin vain sitä, kuinka hyvin kaikki on ja kuinka onnellinen olen. 

Oikeasti meinaan pakahtua onnesta, siitäkin huolimatta, että palanu iho on älyttömässä kutinavaiheessa, töitä ei ole silloin ko pitäs ja yks herra on niin kiireinen, ettei ehi nähä. 

Eilen Iso-A yllätti näyttämällä maalausta, että tässä oot sie ja mie. Tää on sulle, voit lähettää sen sinun kotiin niin sinun äiti ja siskot näkee että tämä on sinun veljeltä. Myöhemmin tehtiin A:n kanssa lihapullia, mikä oli hänestä hauskaa.

Onnellisuuden käsittäminen iskee aina yllättäen, eikä silloin oikein ossaa ko hymyillä. Kuinka onnekas olen, että saan olla täällä ja uskalsin lähteä, olen saanu loistavan hostperheen ja olen löytänyt oikeat kaverit ympärille. 

Postauksen kuvat on jälleen Shark Baysta, en vain muista minkänimiseltä rannalta.Tuolla nähtiin pikkanen hai ko oltiin uimassa, vesi oli kirkasta ja maisemat komeita kuten näkkyy. Nyt on enää jäljellä kuvat hai-paikasta, jopa tässä kestiki.

Kaamosväsymystä

Viiminen viikko on ollu yhtä väsymystä. Aluksi aattelin, että oon reissusta väsyny ja sitte syytin rapulaa, Mutta ei rapulakaan voi neljättä päivää jatkua, kyllä tässä on jotain muuta takana. Mietin, että voiko keho olla niin oppinu Suomen vuodenaikoihin, ettei se käsitä että nyt ollaan Australian auringossa eikä keskellä kaamosta.

Lauantai-illan asu kokonaan aussihankintoja. Kuvan hame on oikeasti shortsit.

Illallisena viiniä ja olutta. Oikeasti kuinka voi unohtaa syyä vaikka on aina nälkä?!

Hästääg finnishgirls. 

Voiko tämä väsymys johtua ihan vaan siitä, että viimeiset kaksi kuukautta on ollut niin aktiivisia. Vaikka välissä onkin ollut rentoja kotipäiviä, jotka olen viettänyt lähes samalla tapaa tekemättä mitään kuin kotikotonakin, ei missään vaiheessa ole päässyt todellisesti rentoutumaan. Englannin puhuminen luonnistuu päiväpäivältä helpommin, mutta totta kai joudun ajattelemaan enemmän kuin Suomea puhuessa. Jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminenkin on kuluttavaa, onneksi se ei ole enää välttämätöntä. Tavallinen mökkiviikonloppu ilman menoa vois olla paikallaan mutta mahdoton toteuttaa.

Rapulakuva sunnuntailta. Uima-allas<3

***

Kirjotin tämän postauksen alun viikko sitte. Kirjotus jäi kesken, koska iski kauhea väsymys ja sittemmin on ollut kiirettä ja sitä väsymystä. Tämä viikko vähän eri fiiliksillä, sillä sunnuntai oli jälleen kuuma päivä ja tällä kertaa vietin sen rannalla suomityttöjen kanssa. Neljä tuntia rannalla ja lisäilin neuroottisena aurinkorasvaa, mutta jotain unohtu. Unohdin rasvata pakarat ja nyt ne on niin palaneet, etten ole voinut istua. En tiiä itkeäkkö vai nauraakko sille, etten koskaan opi!

Playdeitit D:n luona, Iso-A ja B tuli hyvin toimeen.

Leikkitreffit D.n kanssa on parasta. Muksut leikkii keskenään ja me saadaan vaan kölliä ja raatailla menemään. Tämä toimi myös perseen polttaneena, sillä D.n luota löytyy lokosat sohvat ja kaikki ulkoa. Vietin maanantain pääasiassa mahallaan maaten ja nyt on hartiat jumissa.

Arvakkaa kuka veti viime viikolla salmiakkiöverit!?

Viime maanantaiaamuna ootti ilonen yllätys ko heräsin, nimittäin porukoitten lähettämä paketti oli tullut perille. Itkin siskojen kirjeitä lukiessa, popsin tyytyväisenä salmiakkia ja nautiskelin lehtien lukemisesta. Oliviasta bongasin vahingossa uuden haaveammatin ja Cosmoa lukiessa turhauduin siihen, kuinka tyhmille koko lehti on tehty.

Naamakriisiä pukkaa ko tukka on repsahtanu ja naama tunkkanen. 

Jospa sitä sais kohta loput lomakuvat jaettua teän kanssa, eihän tässä olekaan menny ko kaksi viikkoa kotiin paluusta. Dädikin lähtee maanantaina takas töihin ja rauha palaa huusholliin.

***

Tahtosin muutes tietää, ketkä sielä meikäläisen kuulumisia lukkee ja oisko jotaki mistä joku haluais lukia vähän enempi. Voitta ilimiantaa ittenne kommenteissa taikka facebookissa tai miten ikinä tahotta.