Yksinkertaisesta vaikeaa

Miksi yksinkertaisista asioista pitää tehdä vaikeita? Muutama turhautumista aiheuttava asia palasi mieleen, kun jälleen kerran vaihdoin lakanoita sänkyyn. Muistaakseni olen aikaisemminkin ihmetellyt ylimääräistä lakanaa joka tulee nukkujan ja täkin väliin. Lakanan tarkoitus ole vieläkään valjennut, sillä myös täkistä vaihdetaan pussilakana kuten Suomessa. Onneksi tämä lakana ei nukkumista häiritse.

Ilmeeni kun kuulin sattumalta suomea ensimmäistä kertaa. Sama ilme myös näitä järjettömyyksiä ihmetellessä.

Toinen asia, jonka voisi tehdä yksinkertaisemmin liittyy myös peittoihin. Yksinkertaisesta lakanoiden vaihdosta turhauttavaa tekee pussilakanasta puuttuvat "apureiät". Peiton vieläpä ollessa tavallista leveämpi on pussilakanan vaihto raivostuttavaa. Miten näille ei oo tullu mieleen, että siihen lakanaan vois tehä pienet apureiät?!

Ei nää aivan tyhmiä kuitenkaan ole, tosi hyvää take away -sushia saa melkein mistä vaan!

Myös yksinkertaisesta käsienpesusta vessassa käynnin jälkeen voi tehdä vaikeampaa. Koko pointtihan käsienpesussa on se, ettei vessapöpöt leviä ympäri taloa. Tarkoitus vesittyy siinä, kun lavuaaria ei sijoitetakaan vessaan vaan parin oven päähän kylppäriin. Ja sitten ihmetellään miten lapset on kokoajan kipeänä.

Vuosi sitte oli tämmöset hommat. Suomi-ikävä on suuri.

Torstaiaamuna noin kello kolme startataan auton nokka kohti Monkey Miaa, siellä vietetäänki loppuviikko. Eli seuraavat kuulumiset tulee vasta ens viikolla delfiinikuvien kera!

Lomalla ei kuulemma pärjää yksillä bikineillä joten oli PAKKO ostaa uudet.

Tosiaan viime päiviin on mahtunut muutakin kuin lakanoiden vaihto, muun muassa olin kipeänä, ajoin ekaa kertaa tämän asuinalueen ulkopuolella ja oon juonu hyvää punkkua. Paljon punkkua hostmaman kanssa juorutessa. Elämä on kivaa.

Kolumnistististi

Kuten tiiätte, työskentelin viime vuoden toimittajana Sodankylän paikallislehti Sompiossa. Ura sillä saralla ei kuitenkaan ole vielä ohi vaan kirjottelen edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti kolumnia täältä käsin. Ensimmäinen kolumni, jossa paljastan itteni jonkinlaiseksi viherpiipertäjäksi on tänään torstaina ilmestyneessä lehessä.

Oikeasti en kestä tätä kauppakassikulttuuria.

Jos jollain kiinnostaa lukea enemmänkin kuin sitaatin verran, suosittelen vilkaseen uusinta Sompiota joko ihan paperisena taikka ostamaan nettiversion ( Löytyy täältä)

Viime vuoden kuumaperuna (kaupallisissa)blogeissa on ollut mainonta ja voin kertoa, että tämä ei ole maksettu mainos. Kehotan vaan vilkaseen vaikkapa tuon uusimman numeron koska ensinnäkin meikä ja meikäläisen haave olla isona Carrie, toiseksi Sodankylä on paras ja kolmanneksi Sompion takana on huipputyyppejä, joiden työkaverina minulla oli kunnia olla.

Päivä 42: Ikävä Reposeen

En ole koskaan ollut yhtäjaksoisesti näin pitkään, eli kuutta viikkoa (!!!) poissa kotoa. En ole ollut paria viikkoa pidempään erossa perheestä ja siitä ankean kauniista kylänraitista. Tähän asti olen pitänyt ikävän loitolla mutta rajansa kaikella. Sodankylä on ottanut vallan unimaailmassa.

Viikko sitte kävin City Beachillä muiden au pairien kanssa ja eksyin matkalla sinne. Oli aika toivotonta kävellä 30 asteen helteessä.

Viikonloppuna näin painajaista, jossa palasin kotiin. Olin onnellinen, ympäriltä löytyivät kaikki rakkaat ja ihanat ihmiset. Painajaiseksi uni muuttui siinä vaiheessa kun tajusin, että olin heittänyt mahdollisuuden olla Australiassa ja nähdä maailmaa hukkaan. Heräsin ahdistukseen, että olen tehnyt jotain väärin.

Yritin ottaa yks päivä takapihalla aurinkoa mutta oli vaan liian kuuma. Tai eihän vielä edes ole kuuma.

Pari yötä myöhemmin olin jälleen kotona, tällä kertaa aussivuoden jälkeen. Vietettiin isänpäivää ja alettiin väsäämään melkien unohtunutta isänpäiväbrunssia aamulla. Tohina keittiössä oli kotoisaa, ja aamulla harmittelin unen päättymistä.

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Perthin keskustassa. Maisemat oli hämmentävät.

Viime yönä istuttiin tyttöjen kanssa Reposessa oluella. Tilanne oli melkein normaali, paitsi kello oli illalla kymmenen eikä paikalla ollut muita asiakkaita. Ihmettin tiskillä työskenneelle entiselle luokkakaverille, että kylläpä vain Australiassa baarit on tähän aikaan täynnä.

Pakko päästä uudestaan ja kameran kanssa tuonne keskustaan!

Ikävää on nostattanut myös se, että ollaan muiden suomityttöjen kanssa fiilistelty kaikenlaisia Suomi-juttuja. Kylmää, pimeää, lunta, pipoja, villapaitoja, villasukkia, lämpimiä vaatteita. Saunaa ja suomalaista baarikäyttäytymistä. Oikeasti mulla on ihan älytön ikävä Suomea, kaikkia ihmisiä siellä, sitä meininkiä. Ei jouluun voi olla kahta kuukautta jos ulkona on lähes joka päivä shortsikeli ja hiuksia ei pilaa pipo ja pakkanen vaan tuo aurinko, joka porottaa täysillä kuus päivää viikossa.

Viime viikon löytö: Spaissarikengät. Näissä jakso jorata lauantaina!

 Kaikesta ikävästä huolimatta en vaihtais päivääkään pois enkä ole todellakaan valmis lähtemään kotia. Jos joku muu maksais voisin kyllä kävästä kotona!

I think it's elf

Jokin aika sitten, olikohan ensimmäinen kerta kun vahdin poikia illan ja laitoin heidät nukkumaan, Iso-A kysyi mitä tuolla ulkona pimeässä oikein on. Iso-A pelkää pimeää ja mörköjä (Muumien mörkö oli erittäin pelottava).

Pelosta tietoisena vastasin, että siellä on tonttuja - tietenkin. Joulupukin pikkuapureita, jotka tarkkailee ollaanko me kiltisti. Tontut kirjaa ylös pieneen kirjaseen, ollaanko me kiltisti ja toimittaa tiedot joulupukille, joka täten tietää ansaitaanko me lahjoja vai ei. Me ei saada nähdä tonttuja, joten ne liikkuu rohkeammin pimeällä - vaikka liikkuu ja tarkkailee ne päivälläkin.

Meillä kotikotona tonttu taitaa liikkua jäniksellä, sillä usein yön aikana lumihankeen ikkunoiden alle on ilmestynyt jäniksen jälkiä. Kas tässä kuva tontusta jäniksen selässä. Voi kyllä, nämä tarkkailija tontut ovat noin pieniä. Juu, on niitä kaikkialla maailmassa. Tontut on hyviksiä, ei niitä tarvitse pelätä.

Seuraavana aamuna Iso-A oli puhunut mamalle tontuista, ja tämä oli tietenkin vähän ihmetellyt. Sen koommin tontuista ei ole puhuttu, paitsi viikko sitten. Mama lähti illaksi töihin ja jäin hoitamaan poikia, tekemään iltatoimet heidän kanssaan ja laittamaan heidät nukkumaan. Pienemmän ollessa jo nukkumassa ulkoa kuului yhtäkkiä outoa kolinaa rapinaa, todennäköisesti naapurista, mutta Iso-A keksi äkkiä mistä ääni tulee:

"I think it's elf!" Todellakin se oli tonttu eikä mikään muu!

Aamulla Iso-A kertoi mamalle, että me kuultiin illalla tonttu. Sen jälkeen tontuista on puhuttu joka ilta, kun olen ollut laittamassa pojat nukkumaan.

Aiheeseen sopivaa kuvitusta ei ikävä kyllä löydy, mutta näitä Youtubesta löytyviä Santatelevisionin videoita ollaan kateltu oikeen urakalla.

Yksi räytymispäivä, kiitos.

Elämä mennee aina niin, että menot ja oma aika ei oo koskaan tasapainossa. Ensin istut kotona pyörittelemässä peukaloita ja kulutat Netflixiä monta tuntia päivässä ja yhtäkkiä sulla onkin niin kiirettä, että et ees muista koska olit viimeksi päivän aloillaan. Nyt on menossa se vaihe, että koko ajan ois tekemistä ja ihmisiä joita nähdä, eikä aikaa tahdo riittää kaikkeen.

Railakas lauantai-ilta poikien kans. 

Kuten on puhuttu, vain kaikkein lähimmille voi oikeasti kärrytä ja kiukutella - myös tyhjästä ja ilman syytä, jos vaan on semmonen fiilis. Nyt alkaa tuntumaan yli kuukausi erossa perheestä eli teistä kaikkein lähimmistä, joille kiukkusin viimiset päivät kotikotona. Pienet vastoinkäymiset (lue: miksei se vastaa vaikka on nähny viestin...) saa kiukun nousemaan pintaan ja tekis mieli haistattaa paskat kaikille.

Sunnuntain uusipaikka eli Cottesloe - tuonne täytyy päästä uudestaan ja kameran kanssa!

Viime aikoina on tullut koettua paljon. Toisaalta tuntuu, että mitään en oo tehny mutta jos totta puhutaan, oon tehny enemmän ko Suomessa tekisin samassa ajassa. Uusia ihmisiä, paikkoja ja asioita jatkuvalla syötöllä. Kaikki on mukavia, kohteliaita ja hyväntuulisia eikä kukaan koskaan murjota. Itseasiassa lapsiltakaan ei oikein hyväksytä kiukkunaamaa?!

Sunnuntaiskumpalla suomityttöjen kanssa, siitä lisää joku toinen kerta.

Kaiken tämän iloisuuden ja energisyyden väliin kaipaisin kunnon räytymispäivää. Sais mähötä päivän nuhjuisissa vaatteissa, sotkunutturassa ja valittaa vähän kaikesta. Syödä suklaata ja istua peiton alla pimeässä. Vois olla kulmat kurtussa vaan siksi että ärsyttää, ei tarvis hymyillä ja olla kohtelias. Päivän päätteeksi vois mennä saunaan ja hikoilla kaiken ärsytyksen pois, puhdistautuis kunnolla ja seuraavana päivänä jaksais taas olla ilonen.

Siitä huolimatta, että kaipaan räytymispäivää ja kiukuttelua, täällä on parasta enkä vaihtais päivääkään pois. Sunnuntaina tapasin lisää suomalaisia au paireja ja oli maailman parasta puhua suomea.

Paluu Topi-äidin reserville

Täällä Australiassa on huippua, mahtavaa ja parasta mutta silti on hyvä pitää mielessä, mistäs tähän on oikein tultu. Jotenka siis tarjoan teille seuraavaksi tositapahtumiin perustuvan tarinan kolmesta tytöstä, jotka asuivat Topi-äidin reservillä.

***

Once upon a time there was girl who lived in a student hall of residence with two another girl. One girl was beautiful, smart and otherwise perfect. Another girl looks like a man, speak weird and people wasn't like her. Girl likes both of them a lot and they enjoy to be together.

Another girls was quite messy and girl clean often their messy. One day before Christmas beautiful girl ask to other “What if clean today and after that we eat a Christmas dinner?” Girl and manly girl liked idea and then they cleaned. Beautiful girl wash up the dishes which was take all table and she cleaned up all kitchen. Manly girl cleaned up floor, she vacuumed and mopped, and she clean up all living room. Girl cleaned up WC and bathroom, them was a messy place in all apartment. A toilet bowl was shitty and the WC smells like a sewer. A floor drain in bathroom wasn't clean up like on year and it was horrible. A floor drain looks and smells like a rot was death in there or someone made shit on there. Anyway, girls get over with cleaning and they decide that they gonna clean up together every week after that.

After cleaning it was time for a Christmas dinner. Because girl was more hard-working than the another girls, she cooked when the another sitting with their computers. Girl made carrot and liver casseroles, meatballs, mayonnaise and gingerbread batter. For drink they had a Julmust and mulled wine. Girls ate with candle lights and peaceful Christmas songs. Food was good and all of them ate that much that they were full. After dinner they sat to the sofa, change gifts, watch The tale of Peter Rabbit and they ate chocolate and gingerbread batter. It was good Christmas.

Elämää Topi-äidin reservillä miehekkään tytön silmin. 

After Christmas holidays girls was very apathetic and spend all their times all alone in their own room sitting with their computer until in one evening beautiful girl broken loneliness and invite the another girls to movie night to the sofa. They watch movie named The Boy In Striped Pyjamas and all of them ate bag of popcorn and drank can of Coca Cola and enjoy to be together. They called that evening a recreational activity and started to organize that kind evenings every Wednesday. Earlier they were spend Wednesday evenings drunken in locational pub and Thursday was very tired. With recreational activities they were more energized on Thursday.

Girls were living together two years in Topi-mums reserve, and in those days hold many things. One of their best memories are one wintry day, when they with their friends ordered a taxi and went eat chocolate cake to the nearby café. At the beginning no-one of them didn't dare order a taxi and the phone go around hand to hand. Finally one of them took heart and ordered a taxi and other started to scream and ramp to everywhere and try to found jacket and else.

Kuvakaappaukset on suoraan miehekkään tytön instagramista.

Girls life together was happy, even though sometimes they swim in shitpool, like a figurative not for real. Even they had middle of the shitpool they were good moments. Usually those moments be linked food, sofa and television. Many many times they sitting together on sofa, watching Prison Break or 16 and Pregnant and ate popcorn or cookie or pizza. They had a cookie can, where always was cookies and where their friends brought more cookies all times when they came to visit.

Once girls did something unusually and they played game named Crash Bandicoot all week. They played all day and night and go to school just to ate and they invite their friends play too. They just sitting on sofa and played by turns and ate cookies. Manly girl felt like she was outsider because she can’t play. Even then girls were very fun to play together and over playdays they got new own words like ‘asshedgehog’. When they watch Prison Break they may call each other like ‘Michael, are you okay, Michael’.

Girls had very beautiful apartment. They had a palm tree named Shit. On Shit they had Christmas ornaments over year, even though it die about two months after they buy it. No-one remember water it. They gave a funeral for Shit in nearby island where they let it down to river, they remember Shit and drank cheap beer. It was sad day. On the apartments toilet walls were full of pictures a Antti Tuisku and on the washbowl side was a drawing ink, which visitors can leave message on pictures. It was a cool toilet. Girls has too wall full of black and white pictures and cardboard box full of empty bottles, which get money they spend Christmas or bought a pile of hamburgers.

Miehekkään tytön insta on paras ikinä.

When the second year to living together was on half time, girl had move away. Girls study go to the another place and she can’t live in reserve anymore. Girls was sad for the change and spend lot of time together before girl move out. After girl move out, new girl moved in. New girl wasn't same like another girls at all. New girl doesn't like recreational activities, cleaning up together, Christmas, chocolate cake, popcorn, Prison Break, Antti Tuisku on toilet or anything else which was nice before. Topi-mums reserves happily times were over and even shitpool can’t come back because of new girl. Because of new girl the another girls don’t talk to each other anymore and they just spend all their time in their room with their computer.

With time the another girls mummification on their rooms and no-one hear nothing of them never again. New girl lived happily ever after on reserves autarch.

***

Loppujen lopuksi tyttö päätti opintonsa kunnialla, työskenteli paikallislehdessä vuoden ja lähti Australiaan au pairiksi. Jos jollekin jäin epäselväksi. Muumioitumisen sijaan kaunis tyttö pääsi opiskelemaan yliopistoon ja miehekäs tyttö elää parisuhteessa paritalon puolikkaassa.

Päivä 21: Perth Royal Show

Viime viikon keskiviikkona otettiin suunnaksi Perth Royal Show hostmaman, poikien ja anti-L:n kanssa (nää lausuu aunt anti, mikä kuulosti alkuun hassulta. Anti-L on maman parasystävä ja pomo). Päivä oli tukala, yli 30 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Tiiättä semmosen tukalan helteen. 

Jättimäinen show keräsi tietenkin tuhansia ihmisiä.

Royal Show oli käytännössä kaikkea mahdollista: tivoli, markkinat, eläinnäyttely, pienimuotoinen musiikkifestivaali. Tapahtuma-alue oli käsittämättömän suuri ja joka puolella oli tungosta. 

Anti-L ja pikku-A.

 Tivolilaitteita löytyi useammasta paikkaa. Oli pelktästään pienempien laitteita, oli oma alue keskikokoisille lapsille ja oma isoille lapsille. Laitteiden seassa pauhasi samat klassikot kuin Suomen tivolissa.

Perinteisiä australialaisia ruokia.

 Yksi paviljonki oli täynnä aussiperinteitä. Oli loosseja, joissa esiteltiin eri Australian osien perinteitä ruoista ja viineistä alkaen. Erittäin mielenkiintoista t: historia nörtti.

Pikkupossut oli aika tylsiä ko ne vaan nukku.

 Useammassa hallissa oli erilaisia eläimiä. Oli kissatalo, lehmiä, possuja, alpakoita, kaikkea. Oli possujen juoksukilpailua, kamelilla ratsastusta ja alue, jossa sai pitää sylissä vauvaeläimiä. Sisäinen viherpiipertäjä on sitä mieltä, että tämä on väärin. Vaikka olihan nuo eläimet söpöjä ja possujen juoksukilpailu viihdyttävä, ei eläinten paikka ole keskellä jättimäistä tapahtumaa.

Kaiken keskellä areena ratsastajille.

Varmaan kolmasosan koko alueesta valtasi kaiken keskellä ollut nurmikenttä, jossa oli erilaisia ratsastusnäyksiä. Sisäinen heppatyttö olisi halunnut katsella heposia pidempäänkin, mutta poikia ei kiinnostanut. Ja poikien ehdoilla päivä oikeastaan vietettiin.

Royal Show oli jättimäinen tapahtuma, josta 10-vuotias Miia ois varmaan tykänny paljon. Pienen kylän kasvattina tämmöset tapahtumat on liian isoja. Liikaa ihmisiä, hälinää, kaikkea.

Kiirettä pitää

Aika menee aivan liian nopeasti. Viikko on ollut yhtä hulinaa ja väsymystä, eikä voimia ole riittänyt kuulumisten kertomiseen. 

Perusaamupala. Paahtoleipää ja kahvia - muumimukista tietenkin.

Ihanaa, ettei ole tarvinnut luopua kaikista kotoisista tavoista vain siksi, että olen täällä. Toin perheelle tuliaisena neljä muumimukia ja niistä onkin tullut hostmaman ja minun vakiokahvikupit, joita käytetään aina kun mahdollista. Muumimukien suosion salaisuus ei taida olla vain kuvat vaan myös Arabian toimiva malli. 

Maailman hienoin kaiutin.

 Yhtenä iltana alkuviikosta istuksin huoneessani datailemassa ja kuuntelemassa musiikkia, kun hostmama yllättäen kysyi haluaisinko paremman kaiuttimen musiikin kuunteluun. Odotin jotain pientä peruskajaria mutta hostmama tulikin pian kuvassa näkyvän kaiuttimen kanssa. Kyllä kiitos! Ainut vika on lyhyt piuha, mutta sekin ratkeaisi ostamalla pidemmän. Ja minulla on lupa kuunnella musiikkia isolla - hostmama itseasiassa kehotti kuuntelemaan isolla, sillä hän pitää musiikista.

Kuva ei tee oikeutta maiseman kauneudelle. Ois pitäny ottaa kamera mukaan.

 Tinderöinti tuotti tulosta ja keskiviikkoiltana kävin rennoilla treffeilla Kings Parkissa. Meinasin nauraa tilanteen kliseisyydelle, kun seisoimme näköalatasanteella ja herra esitteli missä on mitäkin ja otti vielä kädestä kiinni. Oikeasti Perth näytti erittäin kauniilta pimeällä ja ymmärrän miksi tällaisista treffeistä on tullut klisee. Onhan se nyt piru vie romanttista.

Tällanen leikkipuisto ei muuten toimis Suomessa - talven tullen kaikki ois pilalla.

 On tässä töitäkin tullut tehtyä, eikä se ole pelkkää iloista leikkimistä ja touhuamista lasten kanssa. Tiistaina oli tähän asti kauhein päivä. Iso-A kyseenalaisti kaiken mitä sanoin, kiusasi pikkuveljeä, piruili ja oli kaikin puolin ärsyttävä. Kyllä oli lähellä etten itkenyt turhautumista ja väsymystä. Onneksi hostmama on paras ikinä, ei tätä muuten jaksais. Kotiin tullessaan mama käski ottaa lasin viiniä tai oluen rankan päivän päätteeksi ja minähän otin. Nautin hiljaisuudesta ja oluesta maailman eniten, kun mama lähti poikien kanssa naapurin tytön synttäreille.

Yritin ottaa kuvaa sinisistä hiuksista, mutta yllättäen puhelin ei suostunut taltioimaan oikeaa sävyä.

Torstaina oli aika saada lisää väriä haalistuneeseen tukkaan hostmaman avustuksella. Juotiin siideriä, juoruiltiin (oikeasti mama tuntuu enenmmän siskolta...) ja värjättiin minun hiuksia violetimmaksi. Tai siis violetti siitä piti tulla ja violetilta värikin näytti mutta lopputulos oli sininen. Hupsista mutta hyvältä näyttää, onpahan nyt siniset hiuksetkin koettuna.

Keskiviikkona käytiin Royal Showssa jolle ei todellakaan löydy vastinetta Suomesta, mutta siitä lisää myöhemmin.