Aussi stand uppia Fringe Worldissä

Torstai oli toimintaa täynnä, sillä suomitytön lähtiessä kotia kohti jäin vielä kaupunkiin treffaamaan erään Italiaanon kanssa. Siinäpä kerrassaan mielenkiintoinen kaveri, jonka kanssa ollaan puhuttu muun muassa kaivoksista, uskomisesta ja ilmastonmuutoksesta. 

 Tammikuun lopussa alkoi Perthin keskustassa Fringe World -festivaali, joka on ilmeisesti kulttuuria laidasta laitaan: elokuvia, teatteria, sirkusta, musiikkia, stand uppia. Melkein missasin koko festarin mutta onneksi Italiaano oli päättänyt, että tällä kertaa pelkän oluella istumisen sijaan mennään katsomaan stand uppia. 

 Aluksi olin vähän huolissaan, että ymmärränköhän yhtään mitään koko showsta, jos koomikot puhuu täyttä aussiaksenttia ja vitsit on aussien omia kulttuurisidonnaisia juttuja ja samaa huolehti Italiaano (hän on italialaisjuurinen aussi, ei aito italialainen). Huoli oli turha, sillä koomikot puhui ymmärrettävää englantia ja jutuista vain paria en käsittänyt. Sen sijaan nauroin räkäposkella aina yhtä typerälle tarinalle siitä, kuinka naiskoomikko pasko housuun aikuisena. 

 Fringe Worldin miljöö toi mieleen filmifestarit - sirkus- ja kaljateltat, festariklubi sekavine sohvaryhmineen. Jopa ihmiset oli samantyylisiä. Oi Suomen kesä, Sodankylä ja filmifestarit - ikävöin teitä! 

Päivä 162, kameran kanssa kaupungilla

Olen saattanut kerran tai pari kirota aussien aikakäsitystä ja I'll let you know -lupailua, eikä sen rasittavuus ole vähentynyt vieläkään. Meinas nimittäin eilinen vapaapäivä tuhlaantua taas sen oottamiseen, että toinen viittii ilmotella ollaanko nyt näkemässä, missä milloin mitä hä. Päätin ottaa päivän kohtalon kokonaan omiin kätösiin, pakkasin kameran kassiin ja lähin kohti kaupunkia. Lähtiessä huikkasin suomityttöjen ryhmässä, että saa liittyä seuraan - tää nimittäin halus puhua suomea.

Päivännaama ja norsukaulakoru, josta on tullut lemppari.

Päivänasu. Valkosessa parasta on rusketuksen korostuminen.

 Oikeastaan oli ihan mukava lähteä yksin liikkeelle, keskittyä katselemaan ympärille ja ottaa kuvia. Yritin jopa kuvata näitä meikäläiselle arkipäiväisiä asioita, joita te ette oo nähny. Esimerkiksi lähipysäkki, juna-asema, asemantaulu jne... Mutta hei näitä mie kattelen aina ko lähen julkisilla jonnekin!

Lähibussipysäkki, monesti saa hikihatussa oottaa bussia.

Joondalup asemalaituri eli se lähin.

Butleriin menevä juna on se, jolla pääsen kotiin eli Joondalupin asemalle.

Tajusin vasta tästä kuvasta, että nämä liukuportaat menee ausittain väärinpäin.

Joondalup-linja tulee metroasemalle, vaikka se kulkee maanalla tasan keskustankohalla.

Koko päivää en suinkaan yksin hengaillut, vaan huutelu facebook-ryhmässä poiki tapaamisen uuden suomitytön kanssa. Ensinnäkin oli ihanaa puhua suomea sitten sunnuntain jälkeen  - skypettelyä ei lasketa, sillä se on niin lyhyt aika. Suomenkieli on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja arvostuksen täällä ollessa, suomen puhumisesta nauttii aivan älyttömästi. On ihan parasta pystyä ilmaisemaan itseään paljon monisanaisemmin ilman jatkuvaa takeltelua. Suomityttöjä tavatessa sitä puhua pulputtaa pelkästä puhumisen ilosta ensimmäiset pari tuntia.

Täällä on ihan oikeasti puhelinkoppeja.

Keskustan vesileikkipaikka - aurinkotuolit ja rasvat kaupungin tarjoamat.

Perth.

 En kestä ajatella, että joudun jättämään tämän kaupungin ihan kohta. Perth tuntuu niin kodilta, rakastan tätä tämän hetkistä elämää täällä. Ei makeaa mahan täydeltä ja kaikki kiva loppuu aikanaan, pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua tulevaa reissua varten. Täytyy ottaa selvää paikoista missä käydä, asioista mitä tehdä, ja ennen kaikkea ennakkofiilistellä reissua ja Suomeen paluuta. Ihan niinkuin Aino tuumas Adelaidessa, on kivempaa mennä takaisin Suomeen jos siellä odottaa kaikkea kivaa. Eli on kivempaa jos on kivaa.

En oo muutes vielä kertaakaan syöny Ben&Jerry'siä.

 

The Brass Monkey - meän vakibaari.

Salted Caramel - jäätelö on parasta, maistuu ihan salmiakkijäätelölle.

Northbridge.

Jellona, kirahvi ja Aippa

Jellona, kirahvi ja Aippa löytyy tietenkin kuvista yli kuukauden takaa eli kuvissa Adelaide Zootsa Adelaiden eläintarhasta. Oli kivaa kerrankin katella eläimiä ilman kärsimätöntä lasta, joka haluais mennä jo eteenpäin. Toisaalta taas oli vähän tylsää, ko ei ollu lasta jonka innostus tarttuis.

Täsä meikä ja Aino eli kaks meerkattia eli mangustia.

 Adelaiden eläintarhassa käynnin jälkeen ei ole Perthin eläintarha houkuttanu yhtään, kuulemma yhtä ahdas. Voin kertoa, että jopa Korkeasaaressa eläimillä on runsaasti tilaa Adelaideen verrattuna. Kävi sääliksi ahtaisiin tarhoihin joutuneita eläimiä ja tuntu pahalta kannattaa kyseistä toimintaa. Eihän nuo elikot enää luonnossa pärjäis mutta kyllä ne isomman elintilan ansaitsee.

Veikkaan, että Korkeasaaren punapyllypaviaanit oli näitä onnellisempia kylmyydestä huolimatta.

Oli sielä kaksi oikeaakin jättipandaa.

Sielä on jellona!!

 Adelaidessa maman Veli halusi kuulla suomalaista musiikkia ja mehän sitä sille soitettiin autossa ympäri maaseutua ajellessa. Oli ehkä ristiriitasinta ikinä kuunnella suomihittejä ja katella aussimaisemia yhtäaikaa. Ainolle semmosia terkkuja, että yhtäkkiä Ruudolfin ja Karri Koiran Muistutat mun jeeppii on viime viikkojen kuunnelluimpia biisejä, kuten myös Kasmirin Wowwowwow - mietin sinua näitä kuunnellessa!

No niin, siinäpä olikin Adelaide-kuvat, seuraava reissu on jo kolmen viikon päästä. Silloin lähdetään hostperheen kanssa viikoksi Margaret Riverille, luvassa on telttailua, uintia, viinikierros, suklaatehdas ja vaikka mitä. Ite Perttiä on jäljellä neljä viikkoa eli viiden viikon päästä on aika pakata rinkka, hyvästellä lepposa au pair -elämä ja lähteä reissun päälle. Onks pakko lähtee jos ei taho?

Känkkäränkkäpäivä

 On päiviä, jolloin ketuttaa ja ärsyttää kaikki. Sellaisille päiville on yleensä suunnitelmia mutta heti aamusta alkaa suunnitelmat kaatua - milloin kuulet ettei olekaan autoa käytössä, toisinaan kaveri ei viitti ilmotella itestään mitään, joskus lapset on tottelemattomia kärtyperseitä - au pairiuden huono puoli on se, ettei niitä pääse karkuun ellei poistu kotoa. Toisinaan kaikki tämmöset yllättää samana aamuna ja sitte suoraan sanottuna yhtään kaunistelematta vituttaa. 

Perus aussien rantaleiri.

 Viimiset neljä viikkoa hostdäd on ollut poissa eli töissä ja mulla on ollut auto käytössä. Sitä on niin oppinut autoilun helppouteen, että pelkästään julkiseen siirtyminen tuntuu kauhean vaikealta. Ihan pienestä ei viitsi Joondaluppia kauemmas lähteä, näin esimerkkinä Ninnille menee autolla 20 minuuttia ja julkisilla ainakin tunti enemmän. Toisin sanoen se, ettei tänään olekaan autoa käytössä vaikeuttaa elämää ihan pirusti sillä kaikkialle ei edes pääse julkisilla.

Moore River.

 Onneksi joka päivä ei ketuta ja joskus on kivaakin, muun muassa tiistai päiväsaikaan oli kiva. Hostmaman kaveri Englannista on tullut tänne lomalle tyttärensä kanssa ja mama ystävineen nyt järjestää jos jonkinlaista aktiviteettiä. Tiistaina Iso-A:n ollessa koulussa ajettiin tunti pohjoiseen Moore Riverin suulle uimaan, oli oikein kivaa. Rantakuvat on siis Moore Riveriltä.

Life is a beach jne. 

 Iso-A tosiaan palasi koulun penkille maanantaina. Osittain päivät helpottui - siis siltä osin kun hän on koulussa - mutta kolmen jälkeen onkin väsyneen koululaisen kiukuttelun kuuntelua. Kuusi tuntia koulua viitenä päivänä viikossa on viisivuotiaalle ihan liikaa. Koulussa Iso-A jaksaa olla kiltein poika - hän haluaa olla paras kaikessa ja saada eniten hymynaamoja - mutta kotona on ihan ookoo tulkuttaa takasin KAIKESTA.  Huoh. 

Joskus työnteko on näin helppoa. 

Maanantaina nautin täysillä siitä hetkestä, kun Iso-A oli koulussa ja Pikku-A päikkäreillä. Päikkäritaukoa ei olekaan ollut sitten joulukuun puolivälin, jolloin alkoi ikuisuudelta tuntunut kesäloma. Uhmaikästen (okei kaikenikäisten kiukuttelevien) lasten äidit: mie ymmärrän teitä nykyään paljon paremmin ja arvostan suuresti! 

Tää kaveri kipitteli eilen sisällä. 

Viime viikon suosikkibiisi olkaatte hyvä, elämältä turpiin sain ja harmittaa.

Aipan kanssa Adelaidessa

Kuukausi meni ja Adelaide kuvat hautautu puhelimen uumeniin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten seuraavaksi muutamia kuvia reissusta. 

Se on haalari, ei mekko.

Ostin joskus ennen Monkey Mian reissua playsuitin shortsihaalarin ja se osoittautui mitä parhaimmaksi vaatteeksi hellepäivinä. Adelaidessa ennen shoppailukierrosta vitsailin Ainolle, että vois ostaa shortsihaalarin viikon jokaiselle päivälle. Kaupoilla kierrellessä mukaan lähtikin yhden sijaan kaksi uutta haalaria, joita viimeisen kuukauden aikana tullu käytettyä lähes kyllästymiseen saakka. Onneksi Suomessa ei näin kesäisiin vaatteisiin kerkeä kyllästyä - hyvä jos on sen kolme hellepäivää kesässä.

Kuumaakin kuumempi päivä. 

Viidestä kokonaisesta päivästä Adelaidessa yksi pyhitettiin rannalla ololle ja toinen turistihommiin eli museoon ja suklaatehtaaseen. Käytiin bussisekoilujen vuoksi kahdella eri rannalla, eikä kumpikaan ollut lähelläkään Perthin tasoa. Vesi oli matalaa ja sai kahlata pitkälle, että pystyi uimaan - kiva pienten lasten kanssa - eikä komeita rantaleijonia näkyny missään. Rannoilla oli pääasiassa lapsiperheitä ja vanhuksia eli aivan eri meno entä vaikkapa Scarboroughissa. Tärkeintähän tosiaan on ne miellyttävät maisemat. 

Semmonen ranta se.

Itseasiassa koko Adelaidessa ei näkynyt sitä vertaa komeita miehiä tai ylipäätään nuoria aikuisia entä Perthissä. Kuuleman mukaan Adelaide kärsiikin muuttotappiosta nuorten aikuisten suhteen siinä missä pienemmät paikat Suomessakin. Toinen pinnallinen seikka, johon tuli kiinnitettyä huomiota oli se, että ihmiset olivat vähemmän hyvännäköisiä huoliteltuja entä täällä Perthissä.  Toisin sanoen perttiläiset taitaa olla pinnallisia ja monelle on tärkeää näyttää hyvältä. 

Rantakatu, tämä oli kivempaa aluetta entä keskusta.

Museossa oli mielenkiintoista tutustua aboriginalien kulttuuriin, vaikkakin pintapuolisesti. Jos olisi jaksanut panostaa ja lukea enemmän olisi saanut aika kattavan tietopaketin, mutta englanniksi lukeminen ei ole edelleenkään helppoa. Varsinkaan jos käsitellään arjesta poikkeavaa sanastoa. 

Viimeinen ateria Ainon kanssa. Oli hyvää.

Taisin jo aikaisemmin sanoa, että Adelaidessa parasta oli se, että Perth näyttää nyt entistä paremmalta. Harmi vain, että täällä olo aika hupenee vauhdilla, seitsemän viikkoa ja olen Sydneyssä aloittelemassa parin kuukauden reppureissua. Huis! 

Kolmen päivän ukkonen

Perthissä paistaa aina aurinko, sanottiin. Kannattaa tulla Perthiin, sanottiin ja niin Ninnin sisko otti omaa lomaa koulusta, hyppäsi koneeseen ja lensi Perthiin. Mutta kuinka ollakaan, tavallisia aurinkoisia päiviä ei sen koommin eli torstain jälkeen ole ollut yhtään. 

Lauantain auringonlasku, parasta. 

 Aurinkoa kyllä on nähty, muttei yhtään kokonaista päivää. Kuuma sen sijaan on ja se yhistettynä kosteaan ilmaan ei ole kovin miellyttävä yhdistelmä. Lisäksi sunnuntaina alkoi ukkostaa ja sitä jatku enemmän ja vähemmän viime yöhön saakka. Ehkä komein ukkonen ikinä - tosin ei Suomessa koskaan ole näin pimeää ukkosella.

Tattoo chokerin eli tatuointikaulakorun paluu.

Lauantain kahvila, tykkään. 

 Lauantaina käytiin Sonjan ja yhden saksalaisen au pairin kanssa kahvilla Leedervillessä - urbaani kaupunginosa lähellä keskustaa. Haukuttiin keskustelun lomassa aussien I let you know -tapa eli kuinka kaikki kavereista työnantajiin lupaa ilmotella muttei koskaan ilmottele. Naapuri pöydän paikallinen herra otti osaa keskusteluun kertomalla, että hänen saksalainen tyttöystävä on kironnut ihan samaa.

Sunnuntaina aurinko paistoi sopivasti pari tuntia, joka oltiin rannalla. 

Eilen hoisin kahta koiraa poikien sijasta. 

 Pojat alkaa viimein olla voiton puolella vesirokosta ja ihotulehdukssta. Eilen olikin pitkästä aikaa hyvä päivä. Pojat leikki yhessä koiria monta tuntia ja Pikku-A oli onnessaan kun kerrankin pystyi leikkimään tasan samalla tavalla kuin Iso-A. 

Pikku-A sylivauvana ukkosella. 

Neljän aikaan eilen alkoi taas ukkostaa (ja sitä jatkui pitkälle yöhön) ja Pikku-A:sta kuoriutui sylivauva. Riepu pelkäs niin paljon, että takertui meikäläiseen niin että hyvä jos pystyin liikkumaan. Iso-A puolestaan oli innoissaan, This is luckiest day ever! Poitsu ois halunnu ulos kattomaan salamointia. 

Ilmastonmuutos se täälläkin vaikuttaa, sillä yleensä useamman päivän ukkonen tulee vasta maaliskuun lopulla.