Yllätyksellinen ja hyvä 2014

2014 oli kaikin puolin hyvä vuosi. Vuoteen mahtu töitä, lomaa, epätietoisuutta tulevaisuudesta, kavereita, perhettä, ihastumista, uusia ystäviä, kokonaan uusi elämä. Mitään en kadu, mitään en lisäis ja arvosanaksi 2014 saa ysin. 

Vuosi vaihtu Rukalla, täydessä baarissa enkä nähny ees raketteja. Toiveet ja uuden vuoden lupaukset tais jäähä välistä mutta ehkä just siksi tuliki niin hyvä vuosi. Tammikuussa käytiin yllätysreissu Rovaniemen yössä, oli kauniita pakkaspäiviä ja rakastin pinkkejä hiuksia. Helmikuu tais olla pitkälti samaa.

Maaliskuussa olin yksinkotona hiihtolomalla, bailasin Levillä sunnuntai-iltana selvinpäin, hiukset sai säväyksen lilaa, otettiin ryhmäselfieitä Rovaniemellä, tein profiilin au pair worldiin ja juhlittiin yhen häyriäisen valmistujaisia. Tais olla aika huippua kaiken aikaa.

Toukokuu alko vapun juhlinnan Levillä, voi pojat että oli hauskaa! Toukokuussa vietin myös elämäni ensimmäisen palkallisen kesäloman, kävin Helsingissä ja poltin selän niin pahasti, että rajat näkkyy vieläki.

Kesä- ja heinäkuun tein töitä ja vapaalla nautin elämästä. Päällimmäinen muistikuva on, että kesä oli aika tylsä (tylsempi ko edelliset), mutta oikeasti se oli aika hyvä. Oli häät, oli filmifestarit (ja Herra Ylppö!), oli lunta ja oli hellettä, opin tykkäämään herkkusienistä ja festaroitiin Ilosaaressa hullun lailla. Suomen kesä on aikas huippu, sitä jo oottelen! 

Elokuu, viiminen kuukausi Suomessa. Oli vissiin kivaa, koska lomailin taas puolet ajasta. Oli yllätysläksiäiset, Mamman höösäystä Rovaniemellä, rakkaita muksuja ja Suomesta nauttimista. Syyskuussa jo tulinkin Helsingin kautta tänne ja alotin uuden elämän. Loppuvuosi on ollut kaikin puolin antosaa aikaa ja kaikki mainitsemisen arvonen onkin jo kirjattuna tänne.

Kiitos kaikille tästä vuodesta, toivottavasti ensi vuosi tuo tullessaan kaikkea mukavaa!

***

Joulun aika on ollut yhtä hellettä, eikä ole ollut jaksamista kirjottaa. Viime päiviin on kuitenkin mahtunut pulikoimista, kalliolta hyppelyä ja suomipostia - niistä ehkä myöhemmin lisää. Blogi hiljenee nyt ainakin viikoksi, sillä vuoden vaihteen jälkeen suuntana on Adelaide.

Merry Xmas mates!

Hyvää joulua kamut! Joulufiilistä ei oo, ruoka ja juoma maittaa ja lahjat on kivoja. Tällä hetkellä on ehkä suurin ikävä kotia mutta on täällä silti kivaa.

Päivä 102 ja Fremantle

Sain hienon idean otsikointiin ko alotin blogin piettämisen: Nimeän tekstit sen mukaan monesko päivä täällä menossa. Ei se ollukkaan ihan niin hyvä helppo toteuttaa, sillä ensimmäinen ongelma oli se, minkä lasken ensimmäiseksi päiväksi ja päädyin ensimmäiseen kokonaiseen päivään (koska tulin niin myöhään illalla) eli laskenta alkaa torstaista 11. syyskuuta. Toiseksi tajusin, että harvemmin vain kirjotan yhestä päivästä. Seuraavat kuvat on otettu 102. päivänä täällä eli sunnuntaina.

Päivänasu ja kehuttu tukka.

Harvemmin joulukuussa (saati edes heinäkuussa) tarkenee liikkua shortseissa ja topissa, mutta mikäpä se siinä. Ja muihin aiheisiin: Minun hiuksia on kehuttu neljästi (4!!!) tuntemattoman toimesta viimisen viikon aikana! En tiiä johtuuko kehut siitä, että täällä ei juuri kenelläkään ole lyhyttä polkkaa. Mene ja tiedä mutta piristää kummasti. Toiseksi, en kestä ko hostvanhemmat jaksaa kertoa kaikille, että meän au pair näyttää Taylor Swiftiltä. Mahoton kehumista kuulkaa!

 Ja siihen pääaiheeseen eli Frematleen! Sunnuntaiaamuna yllätin itteni (ja etenki Ainon), pakkasin kameran kassiin ja lähin kohti Fremantlea. Koska Aino oli joen varressa hyppimässä kalliolta uimaan, minulla oli sitä ootellessa hyvin aika kierrellä ympäri Freoa ja ottaa kuvia. 

Horatio's Wall. Siinä se piirusteli lissää kuvia seinälle keskellä Fremantlea.

 Haittaako, jos mulla ei ole kauheasti sanottavaa tällä kertaa? Tai oikeastaan ois mutta ei juurikaan Freosta, koska kuvat kertoo paljon enemmän.

 Perjantaina oli tähän mennessä kuumin päivä, 39 astetta ja yölläki päälle 20. Tällä kertaa en polttanu itteäni vaikka rannalla olinkin! Ennen rantaa kerkesin tekkeen pipareita kotona, oli vähän eri meininki että yleensä. Ei ees tuntunu joululta.

 Maman veli tuli tänään käymään kylässä ja kysy tietenki, että olenko tykänny olla Australiassa. Iso-A vastas siihen, että on tietenki ko täältä löytyy ainekset lihapulliin. Joku aika sitten Iso-A ilmas hämmästyksensä, ko mie tein kerranki muutaki ruokaa ko lihapullia, sanomalla I didn't know you can cook real meat. Herttanen kaveri.

Katutaidetta Freossa riittää, tää musta asunen mies oli huippu!

Jouluvalo-oksennus

Jouluvaloperinne on vähän erilainen täällä päin. Valoja ei nimittäin löydy läheskään joka talosta, mutta joka asuinalueelta löytyy joulukatu. Siis katu, jossa on toinen toistaan älyttömämpiä valovirityksiä ja viikonloppuisin raikaa joulumusiikki.

7:30 PM auringonlaskun jälkeen syttyy valot.

Koko kadun kuvaa oli vaikea saaha, mutta kyllä tästäki erottuu että valoja on kadun joka talossa.

Tämmöset porot oli ehkä ainoita kauniita valoja.

Tää pensas oli hienoimmasta päästä.

Muutama ihminen tuolla valoja pällistelemässä.

Tässä talossa oli myös laskuri siihen, kuinka kauan on jouluun.

Aurinko laskee tällä hetkellä vartin yli seittämän ja pimeää on vasta kaheksan aikaan, joten jouluvaloilla on vain pari hereillä olo tuntia aikaa. Toisinsanoen valojen tarkoitus on eri entä Suomessa, jossa sitä lisävaloa todellakin tarvii. Jouluvalokierrokset eri asuinalueilla taas on osa paikallista joulunalusperinnettä. 

Poitsut yritti talloa valoja, hassut.

Aino älä mee

Lauantaina rapulasta väsymyksestä selvittyä lähin Ainon kans fiilistelemään auringonlaskua Scarboroughiin elikkäs yhelle kivoimmista rannoista Perthissä. Oikeasti Aino (Ranta-asuja) oli jälleen viettäny päivän rannalla siinä missä (Saamaton) Miia mätös kotona. 

Aino kurkkii auringonlaskua tuulensuojasta.

 Auringonlaskut on kyllä monesti komeita, mutta harvemmin jaksan niitten tähen liikkua mihinkään. Eilinen oli poikkeus, ko sain pitkästä aikaa auton alle ja halutti päästä höpötteleen ja kertaan edellisen illan menoja. Perjantai-ilta oli kerrassaan hulvaton ja tuli todettua, ettei se lähteminen ole vaikeaa ko vain ostaa alottelu juomat ajoissa. Niin ja taksi kotia maksaa päälle 60 dollaria, mutta onneksi löyty matkan jakajia.

 Aino lähtee takas Suomeen (Sydneyn kautta kylläkin) suoraan Adelaidesta eli kuukauden päästä sei ookkaan enää täälä. Aino on eka niistä, kenen kans oon viettäny täällä enemmänki aikaa, joka lähtee pois ja onhan tämä haikeaa. Vaikkei olla tunnettu ko kaks kuukautta nii ikävä tullee! Pittää ettiä joku muu kenen kans lähteä katteleen auringonlaskua ynnä muuta! Onneksi loput keitten kans nyt oon viettäny aikaa on täällä niin kauan minäki.

Aino on kuulemma ollu se isosiskon valokuvamalli, aivan ko Oona mulle!

Yritin olla aistikas mutta paskat, parempi pysyä kameran toisella puolen.

Like a milk bottle

Latasin postauksen kuvat bloggeriin viikko sitten ja olen yrittänyt useampaan kertaan raapustaa jotakin tekstiä kuvien väliin. Ei vain meinaa olla aikaa ajatella mitä kirjoittaa, sillä päivällä ei viitsi tietokonetta avata ja illalla väsyttää liikaa.

Kerran autoin Legojen rakennuksessa ja nyt Iso-A kysyy päivittäin leikkimään Legoilla.

Tänään olin menossa joulukirkkoon ja kaupungille, mutta nukuin liian pitkään ja nyt laiskottaa. Kirjotushetkellä kello on kolme ja olen raahautunut eka sängystä sohvalle ja siitä viimein pihasohvalle selaamaan puhelinta. Selaamaan instaa, facea ja blogeja. Muistin, että puhelimellakin voi kirjoittaa.

Fremantle pääsi listalle paikoista, joihin mennä kameran kanssa.

Toissa sunnuntaina kävin viimein Fremantlessa. En ole oikein varma onko Freo oma kaupunkinsa vai ei, mutta ainakin se on idyllinen vanha satamakaupunki. Sunnuntai-iltana kaupat oli jo kiinni mutta ravintolat täynnä. Juotiin Ninnin kanssa tasa-arvonmalja meksikolaisen ruuan äärellä ja nautittiin elämästä.

Pyykkäyskaveri, joka on jo poissa - onneksi. 

Ookko nähny hämähäkkejä?  on ehkä kysytyin kysymys skypettäessä ja alkuun sain  vastailla, että en. Näin kesän tullen tilanne on kuitenkin muuttunut ja hämähäkkejä on tullut vastaan niin sisällä kuin ulkonakin. Pyykkinarulla, Seikkailijan pihassa (onneksi hämähäkki oli niin iso, että erotin enkä kävelly verkkoon pahki), vessassa, suihkussa, olohuoneessa ja viimeksi äitin kanssa skypettäessä yksi juoksi minun huoneen lattialla. Ehkä onnistuin hätistämään sen pois, kuten heinäsirkat(!?) jo useampaan kertaan.

Sairastaako Kerttu Santanen puhelinripulia?

Joulutunnelmaan virittäytyminen on hankalaa ja se onnistuu vain silloin, ko istun illalla omassa huoneessa ja kuuntelen joululauluja ja hörötän The joulukalenterille. Edes Iso-A:n joulukonsertti ei tuonu joulufiilistä, sillä ulkona paisto aurinko ja oli 30°c lämmintä.

Itsenäisyyspäivän piknik Kings Parkissa. 

Itsenäisyyspäivänä käytiin piknikillä suomityttöjen kanssa, fiilisteltiin Australiaa ja syötiin Timtameja. Illalla aloin kattomaan Tuntematonta sotilasta, mutta nukahin kesken.

Ikea on paras. 

Hävettää myöntää mutta Ikea on yksi minun lempipaikoista täällä. Oon kyllä tykänny ennenki käyä Ikeassa (paitsi jos on lauantairuuhka ja pakko löytää joku tietty asia), mutta täällä se korostuu. Ehkä se on se tuttuus ja suomiherkut, vaikkei salmiakkia löydykään. Viimeksi mukaan lähti pussillinen Pollyjä sekä pullo Julmustia.

Viime aikoina on tullut pohdittua useamman kaverin kanssa sitä, että jos jäiski toiseksi vuodeksi. Ollaan mietitty asian kääntöpuolia - kuinka vaikea ois lähteä uudestaan pois ko vihdoin pääsis kotia rakkaitten luo, kuinka erilaista ois ko ei oliskaan samat ihmiset ympärillä, kuinka reppureissaajana pitäis ressata rahaa ja kaikkea. Elämä au pairina oikeassa perheessä on niin helppoa, että unohtuu tavalliset arkihuolet ja murheet.

Otsikko ei muuten ole aivan tuulesta temmattu, sillä näin mulle totes eräs rouva ko oltiin siellä delfiinien kanssa uimassa. Ooh you're like a milk bottle! ja hyväntahtoinen naurahdus päälle. Olin niin hämillään etten saanu mainittua, että on mullaki rusketusrajat ja oon yleensä valkosempi!