Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, aina ei olekaan niin vahva kuin haluaisi. Halusin vaihto-opiskelemaan niin paljon, halusin vaihtoon jo ennen kuin pääsin kouluun. Minulla oli selkä suunnitelma ja tavoitteet, määränpää. Mutta aina se ei mene niin, ja on muutettava suunnitelmia lennosta.
 |
| Kampuksen rakennus, jossa melkein kaikki kurssini on. Loputkin kuvat kampuksen piha-alueelta. |
Ensimmäinen viikko täällä on ollut suoraan sanottuna kamala. Ikävä ja ahdistus on niin suuri, ettei mitään rajaa, enkä ole oikeastaan nauttinut täällä olosta ollenkaan. Olen itkenyt joka päivä, pidätellyt itkua koulussa. Tämä ei ole enää normaalia kulttuurishokkia, sillä ensimmäinen vaihe jäi välistä. Olen hypännyt suoraan masennukseen ja ikävään.
Viime päivät olen pohtinut vaihdon keskeyttämistä ja siihen liittyviä asioita. Olen tullut siihen päätökseen, että mikäli tilanne ei parane ja olo helpota kuukaudessa, lähden kotiin. Mitä sitä itseä kiusaamaan, jos ei ole pakko. Puhuin tänään asiasta koulun vaihto-ohjaajan kanssa ja hän oli ymmärtäväinen. Hän halasi kun itkin, kehotti kuuntelemaan sydäntä ja tekemään sen, mikä tuntuu parhaalta. Minun ei tarvitse kiduttaa itseäni. Tämän keskustelun myötä kivi vierähti sydämeltä, kykenen hengittämään vähän vapaammin. Pääsen kotiin, jos sitä oikeasti tahdon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti