Australialaiset eroaa monessa asiassa suomalaisista, yhtenä esimerkkinä kerrottakoon maanantaina vietetty kansallispäivä eli Australian Day. Siinä missä itsenäisyyspäivä on Suomessa harraspäivä, jolloin kunnioitetaan veteraaneja ja muita itsenäisyyden eteen työtä tehneitä sekä katsellaan paraatikulkueita, linnanjuhlia ja Tuntematonta sotilasta, on Australian Day lähempänä meikäläisten vapun viettoa tai kesäfestareita.
 |
| Rannalla ärsyttävintä on hiekka, siksi joskus jäädään nurmelle. |
Australian päivän lähestyessä kauppoihin ilmestyy kaikkea mahdollista tavaraa Australian lipulla kuvioituna aina vaatteista auton sivupeileihin kiinnitettäviin koristuksiin ja kylmälaukkuihin. Autoja koristellaan lipuilla jo viikko pari ennen kansallispäivää, aussivaatteisiin pukeudutaan aattona ja itse aussipäivänä. Suomessa taitais olla pyhäin häväistys (onko tää oikein kirjotettu?), jos joku pikkuhiprakassa kääriytyis Suomen lippuun mutta täällä se on ihan sallittua - sunnuntaina eli aattona baarissa muutama heppu käytti lippua viittana.
 |
| Keep calm and love Australia. |
Itse sonnustauduin aussipäivänä aussibikineihin ja aussipaitaan elikkä ylläolevassa kuvassa näkyvään paitaan, jossa on lippu Australian kartassa ja lukee Keep calm and love Australia. Kuva ei vaan näkyny kunnolla ko oli myös farkkulappuhame(??) päällä. Ehkä kivoimmat vaatteet ikinä, harmi ettei ole parempaa kuvaa.
 |
| H-hetken odotusta. |
Australian Day on tietenkin pyhäpäivä (täällä muuten pyhäpäivä on Public Holiday eli yleinen vapaapäivä), joka tarkoittaa tuplapalkkaa ja rajoitettuja aukioloaikoja, joten baariin mennään juhlimaan jo aattona. Baariin mekin parin suomitytön kanssa sunnuntaina suunnattiin ja hoilattiin muiden iloksi suomihittejä Cheekistä Virve Rostiin.
Aussit viettää kansallispäiväänsä yleensä grillaten ja yhdessä olosta nauttien. Meät oli kutsuttu erään paikallisen luo kotibileisiin, joissa ois ollu uima-allasta ja grillausta ja kaikkea, mutta pienoisen rapulan vuoksi ei jaksettu selvittää, kuinka päästäis joen toiselle puolelle. Lopulta menin Denisen kanssa rannalle, siitä kaupunkiin kattobaariin yhelle ja muiden kaupunkilaisten tavoin Swan joen rantaan katsomaan ilotulitusta.
Puolituntinen ilotulitus oli jotain, mitä en ole ikinä ennen nähny! H-hetkeä ootellessa tuli kylmät väreet jo siitä kansanjuhlan odottavasta tunnelmasta ja meinasin itkeä onnesta pauketta katsellessa. Toki sisäinen viherpiipertäjä kauhisteli savun määrää ja jokeen lentävää roskaa sekä mietti, kuinka paljon rahaa palaa taivaalla. Oli outoa katella ilotulituksia palelematta!
Illan ilotulitukset on Perthissä (ja kuulemma muissakin kaupungeissa) aussipäivän päätapahtuma, huipennus, jota ihmiset ympärikaupunkia kertyy katsomaan. Kun kyseessä on miljoonakaupunki, niitä ilotulituksen katsojiakin oli enemmän, ko ikinä oisin uskonu. Mitään lukuja en osaa heittää, mutta varmasti enemmän kuin Suomessa missään tapahtumassa. Ikinä.
Ilotulituksen päätyttyä koko ihmismassa lähti valumaan kohti keskustaa, mistä junat ja bussit lähti pikkuhiljaa kuskaamaan väkeä takaisin koteihin. Lievästä ahtaanpaikan kammosta kärsivänä kerkesin miettiä, että koska iskee paniikki ihmisten keskellä mutta huoli oli turha. Ruuhkassa aussien no worries -asenne voitttaa suomalaisen minä ensin -meiningin sata-nolla. Kukaan ei töninyt, kukaan ei yrittänyt päästä kiireesti ohi, kukaan ei ohitellut tai tuuppinut liian lähelle. Enemmänkin ihmiset vain mukautui kävelemään samaa tahtia, koska mikäs kiire siinä oli kun kyllä kaikki kotia pääsee.
Metroasemalla, josta meikäläisen junalinja lähtee, oli vartijat rajoittamassa sitä, minkä verran ihmisiä pääsee kerralla junaan, junalaiturille, edelliselle tasanteelle ja ylipäätään sisään asemalle. Ilmiselvästi vuosien kokemus moisesta ruuhkasta sai koko homman toimimaan sujuvasti, juniakin lähti viiden minuutin välein. Tiedä sitten kuinka kauan koko ruuhkan purkamiseen on mennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti