2/14/2015

Känkkäränkkäpäivä

 On päiviä, jolloin ketuttaa ja ärsyttää kaikki. Sellaisille päiville on yleensä suunnitelmia mutta heti aamusta alkaa suunnitelmat kaatua - milloin kuulet ettei olekaan autoa käytössä, toisinaan kaveri ei viitti ilmotella itestään mitään, joskus lapset on tottelemattomia kärtyperseitä - au pairiuden huono puoli on se, ettei niitä pääse karkuun ellei poistu kotoa. Toisinaan kaikki tämmöset yllättää samana aamuna ja sitte suoraan sanottuna yhtään kaunistelematta vituttaa. 
Perus aussien rantaleiri.
 Viimiset neljä viikkoa hostdäd on ollut poissa eli töissä ja mulla on ollut auto käytössä. Sitä on niin oppinut autoilun helppouteen, että pelkästään julkiseen siirtyminen tuntuu kauhean vaikealta. Ihan pienestä ei viitsi Joondaluppia kauemmas lähteä, näin esimerkkinä Ninnille menee autolla 20 minuuttia ja julkisilla ainakin tunti enemmän. Toisin sanoen se, ettei tänään olekaan autoa käytössä vaikeuttaa elämää ihan pirusti sillä kaikkialle ei edes pääse julkisilla.
Moore River.
 Onneksi joka päivä ei ketuta ja joskus on kivaakin, muun muassa tiistai päiväsaikaan oli kiva. Hostmaman kaveri Englannista on tullut tänne lomalle tyttärensä kanssa ja mama ystävineen nyt järjestää jos jonkinlaista aktiviteettiä. Tiistaina Iso-A:n ollessa koulussa ajettiin tunti pohjoiseen Moore Riverin suulle uimaan, oli oikein kivaa. Rantakuvat on siis Moore Riveriltä.
Life is a beach jne. 
 Iso-A tosiaan palasi koulun penkille maanantaina. Osittain päivät helpottui - siis siltä osin kun hän on koulussa - mutta kolmen jälkeen onkin väsyneen koululaisen kiukuttelun kuuntelua. Kuusi tuntia koulua viitenä päivänä viikossa on viisivuotiaalle ihan liikaa. Koulussa Iso-A jaksaa olla kiltein poika - hän haluaa olla paras kaikessa ja saada eniten hymynaamoja - mutta kotona on ihan ookoo tulkuttaa takasin KAIKESTA.  Huoh. 
Joskus työnteko on näin helppoa. 
Maanantaina nautin täysillä siitä hetkestä, kun Iso-A oli koulussa ja Pikku-A päikkäreillä. Päikkäritaukoa ei olekaan ollut sitten joulukuun puolivälin, jolloin alkoi ikuisuudelta tuntunut kesäloma. Uhmaikästen (okei kaikenikäisten kiukuttelevien) lasten äidit: mie ymmärrän teitä nykyään paljon paremmin ja arvostan suuresti! 
Tää kaveri kipitteli eilen sisällä. 
Viime viikon suosikkibiisi olkaatte hyvä, elämältä turpiin sain ja harmittaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti