Kirjeitä kotiväelle: Päivä 162, kameran kanssa kaupungilla

Olen saattanut kerran tai pari kirota aussien aikakäsitystä ja I'll let you know -lupailua, eikä sen rasittavuus ole vähentynyt vieläkään. Meinas nimittäin eilinen vapaapäivä tuhlaantua taas sen oottamiseen, että toinen viittii ilmotella ollaanko nyt näkemässä, missä milloin mitä hä. Päätin ottaa päivän kohtalon kokonaan omiin kätösiin, pakkasin kameran kassiin ja lähin kohti kaupunkia. Lähtiessä huikkasin suomityttöjen ryhmässä, että saa liittyä seuraan - tää nimittäin halus puhua suomea.

Päivännaama ja norsukaulakoru, josta on tullut lemppari.

Päivänasu. Valkosessa parasta on rusketuksen korostuminen.

Oikeastaan oli ihan mukava lähteä yksin liikkeelle, keskittyä katselemaan ympärille ja ottaa kuvia. Yritin jopa kuvata näitä meikäläiselle arkipäiväisiä asioita, joita te ette oo nähny. Esimerkiksi lähipysäkki, juna-asema, asemantaulu jne... Mutta hei näitä mie kattelen aina ko lähen julkisilla jonnekin!

Lähibussipysäkki, monesti saa hikihatussa oottaa bussia.

Joondalup asemalaituri eli se lähin.

Butleriin menevä juna on se, jolla pääsen kotiin eli Joondalupin asemalle.

Tajusin vasta tästä kuvasta, että nämä liukuportaat menee ausittain väärinpäin.

Joondalup-linja tulee metroasemalle, vaikka se kulkee maanalla tasan keskustankohalla.

Koko päivää en suinkaan yksin hengaillut, vaan huutelu facebook-ryhmässä poiki tapaamisen uuden suomitytön kanssa. Ensinnäkin oli ihanaa puhua suomea sitten sunnuntain jälkeen - skypettelyä ei lasketa, sillä se on niin lyhyt aika. Suomenkieli on saanut aivan uudenlaisen merkityksen ja arvostuksen täällä ollessa, suomen puhumisesta nauttii aivan älyttömästi. On ihan parasta pystyä ilmaisemaan itseään paljon monisanaisemmin ilman jatkuvaa takeltelua. Suomityttöjä tavatessa sitä puhua pulputtaa pelkästä puhumisen ilosta ensimmäiset pari tuntia.

Täällä on ihan oikeasti puhelinkoppeja.

Keskustan vesileikkipaikka - aurinkotuolit ja rasvat kaupungin tarjoamat.

Perth.

En kestä ajatella, että joudun jättämään tämän kaupungin ihan kohta. Perth tuntuu niin kodilta, rakastan tätä tämän hetkistä elämää täällä. Ei makeaa mahan täydeltä ja kaikki kiva loppuu aikanaan, pikkuhiljaa täytyy alkaa valmistautua tulevaa reissua varten. Täytyy ottaa selvää paikoista missä käydä, asioista mitä tehdä, ja ennen kaikkea ennakkofiilistellä reissua ja Suomeen paluuta. Ihan niinkuin Aino tuumas Adelaidessa, on kivempaa mennä takaisin Suomeen jos siellä odottaa kaikkea kivaa. Eli on kivempaa jos on kivaa.