I think it's elf

Jokin aika sitten, olikohan ensimmäinen kerta kun vahdin poikia illan ja laitoin heidät nukkumaan, Iso-A kysyi mitä tuolla ulkona pimeässä oikein on. Iso-A pelkää pimeää ja mörköjä (Muumien mörkö oli erittäin pelottava).

Pelosta tietoisena vastasin, että siellä on tonttuja - tietenkin. Joulupukin pikkuapureita, jotka tarkkailee ollaanko me kiltisti. Tontut kirjaa ylös pieneen kirjaseen, ollaanko me kiltisti ja toimittaa tiedot joulupukille, joka täten tietää ansaitaanko me lahjoja vai ei. Me ei saada nähdä tonttuja, joten ne liikkuu rohkeammin pimeällä - vaikka liikkuu ja tarkkailee ne päivälläkin.

Meillä kotikotona tonttu taitaa liikkua jäniksellä, sillä usein yön aikana lumihankeen ikkunoiden alle on ilmestynyt jäniksen jälkiä. Kas tässä kuva tontusta jäniksen selässä. Voi kyllä, nämä tarkkailija tontut ovat noin pieniä. Juu, on niitä kaikkialla maailmassa. Tontut on hyviksiä, ei niitä tarvitse pelätä.

Seuraavana aamuna Iso-A oli puhunut mamalle tontuista, ja tämä oli tietenkin vähän ihmetellyt. Sen koommin tontuista ei ole puhuttu, paitsi viikko sitten. Mama lähti illaksi töihin ja jäin hoitamaan poikia, tekemään iltatoimet heidän kanssaan ja laittamaan heidät nukkumaan. Pienemmän ollessa jo nukkumassa ulkoa kuului yhtäkkiä outoa kolinaa rapinaa, todennäköisesti naapurista, mutta Iso-A keksi äkkiä mistä ääni tulee:

"I think it's elf!" Todellakin se oli tonttu eikä mikään muu!

Aamulla Iso-A kertoi mamalle, että me kuultiin illalla tonttu. Sen jälkeen tontuista on puhuttu joka ilta, kun olen ollut laittamassa pojat nukkumaan.

Aiheeseen sopivaa kuvitusta ei ikävä kyllä löydy, mutta näitä Youtubesta löytyviä Santatelevisionin videoita ollaan kateltu oikeen urakalla.