Päivä 42: Ikävä Reposeen

En ole koskaan ollut yhtäjaksoisesti näin pitkään, eli kuutta viikkoa (!!!) poissa kotoa. En ole ollut paria viikkoa pidempään erossa perheestä ja siitä ankean kauniista kylänraitista. Tähän asti olen pitänyt ikävän loitolla mutta rajansa kaikella. Sodankylä on ottanut vallan unimaailmassa.

Viikko sitte kävin City Beachillä muiden au pairien kanssa ja eksyin matkalla sinne. Oli aika toivotonta kävellä 30 asteen helteessä.

Viikonloppuna näin painajaista, jossa palasin kotiin. Olin onnellinen, ympäriltä löytyivät kaikki rakkaat ja ihanat ihmiset. Painajaiseksi uni muuttui siinä vaiheessa kun tajusin, että olin heittänyt mahdollisuuden olla Australiassa ja nähdä maailmaa hukkaan. Heräsin ahdistukseen, että olen tehnyt jotain väärin.

Yritin ottaa yks päivä takapihalla aurinkoa mutta oli vaan liian kuuma. Tai eihän vielä edes ole kuuma.

Pari yötä myöhemmin olin jälleen kotona, tällä kertaa aussivuoden jälkeen. Vietettiin isänpäivää ja alettiin väsäämään melkien unohtunutta isänpäiväbrunssia aamulla. Tohina keittiössä oli kotoisaa, ja aamulla harmittelin unen päättymistä.

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa kunnolla Perthin keskustassa. Maisemat oli hämmentävät.

Viime yönä istuttiin tyttöjen kanssa Reposessa oluella. Tilanne oli melkein normaali, paitsi kello oli illalla kymmenen eikä paikalla ollut muita asiakkaita. Ihmettin tiskillä työskenneelle entiselle luokkakaverille, että kylläpä vain Australiassa baarit on tähän aikaan täynnä.

Pakko päästä uudestaan ja kameran kanssa tuonne keskustaan!

Ikävää on nostattanut myös se, että ollaan muiden suomityttöjen kanssa fiilistelty kaikenlaisia Suomi-juttuja. Kylmää, pimeää, lunta, pipoja, villapaitoja, villasukkia, lämpimiä vaatteita. Saunaa ja suomalaista baarikäyttäytymistä. Oikeasti mulla on ihan älytön ikävä Suomea, kaikkia ihmisiä siellä, sitä meininkiä. Ei jouluun voi olla kahta kuukautta jos ulkona on lähes joka päivä shortsikeli ja hiuksia ei pilaa pipo ja pakkanen vaan tuo aurinko, joka porottaa täysillä kuus päivää viikossa.

Viime viikon löytö: Spaissarikengät. Näissä jakso jorata lauantaina!

 Kaikesta ikävästä huolimatta en vaihtais päivääkään pois enkä ole todellakaan valmis lähtemään kotia. Jos joku muu maksais voisin kyllä kävästä kotona!