Elämä mennee aina niin, että menot ja oma aika ei oo koskaan tasapainossa. Ensin istut kotona pyörittelemässä peukaloita ja kulutat Netflixiä monta tuntia päivässä ja yhtäkkiä sulla onkin niin kiirettä, että et ees muista koska olit viimeksi päivän aloillaan. Nyt on menossa se vaihe, että koko ajan ois tekemistä ja ihmisiä joita nähdä, eikä aikaa tahdo riittää kaikkeen.
 |
| Railakas lauantai-ilta poikien kans. |
Kuten on puhuttu, vain kaikkein lähimmille voi oikeasti kärrytä ja kiukutella - myös tyhjästä ja ilman syytä, jos vaan on semmonen fiilis. Nyt alkaa tuntumaan yli kuukausi erossa perheestä eli teistä kaikkein lähimmistä, joille kiukkusin viimiset päivät kotikotona. Pienet vastoinkäymiset (lue: miksei se vastaa vaikka on nähny viestin...) saa kiukun nousemaan pintaan ja tekis mieli haistattaa paskat kaikille.
 |
| Sunnuntain uusipaikka eli Cottesloe - tuonne täytyy päästä uudestaan ja kameran kanssa! |
Viime aikoina on tullut koettua paljon. Toisaalta tuntuu, että mitään en oo tehny mutta jos totta puhutaan, oon tehny enemmän ko Suomessa tekisin samassa ajassa. Uusia ihmisiä, paikkoja ja asioita jatkuvalla syötöllä. Kaikki on mukavia, kohteliaita ja hyväntuulisia eikä kukaan koskaan murjota. Itseasiassa lapsiltakaan ei oikein hyväksytä kiukkunaamaa?!
 |
| Sunnuntaiskumpalla suomityttöjen kanssa, siitä lisää joku toinen kerta. |
Kaiken tämän iloisuuden ja energisyyden väliin kaipaisin kunnon räytymispäivää. Sais mähötä päivän nuhjuisissa vaatteissa, sotkunutturassa ja valittaa vähän kaikesta. Syödä suklaata ja istua peiton alla pimeässä. Vois olla kulmat kurtussa vaan siksi että ärsyttää, ei tarvis hymyillä ja olla kohtelias. Päivän päätteeksi vois mennä saunaan ja hikoilla kaiken ärsytyksen pois, puhdistautuis kunnolla ja seuraavana päivänä jaksais taas olla ilonen.
Siitä huolimatta, että kaipaan räytymispäivää ja kiukuttelua, täällä on parasta enkä vaihtais päivääkään pois. Sunnuntaina tapasin lisää suomalaisia au paireja ja oli maailman parasta puhua suomea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti