Mitä keho tykkää Australiasta

Jo silloin, kun vasta suunnittelin Australiaan lähtöä, pohdin sitä, mitähän keho sanoo tulevasta muutoksesta. Rusketus ja auringonhaalistama tukka oli varmoja oletuksia, mutta kaikki muu oli täysin epävarmaa. Kahden kuukauden jälkeen voin jo hieman pohtia muutoksia.

Viime tammikuun meikitön naama.

 Olen ruskettunu omalla mittakaavalla paljon. Yllättäen käsivarret on kaikkein ruskeimmat, toukokuussa palanu selkä tulee hyvänä kakkosena. Kasvot on tottakai saanu väriä, paitsi aurinkolasien alta. Silmien ympärillä onkin mukavat valkoiset renkaat - ei huolta tummista silmänalusista! Kasvojen iho on epäpuhtauksien eli finnien suhteen paremmassa kunnossa ko ikinä, mutta epätasanen väri ja käsistä lähteny pisamien määrä saa kasvot näyttämään tosi tunkkasilta. Eikä unoheta punertavan ruskeaa nenää, loistaa kuulkaa kilometrin päähän!

Tämän aamun naama suihkunraikkaana.

Hiukset on huonommassa kunnossa ja värittömämmät ko ikinä - kiitos aurinko! Onneksi puolinuttura toimii aina ja ei-minkään-värinen juurikasvu sulautuu kulahtaneeseen hiusväriin. Voikko Henna pakata kimpsut ja kampsut ja tulla loihtiin minun hiukset taas kuosiin?!

Vesi täällä on erittäin kuivattavaa (haisee vähän kloorilta?) ja iho vaatii enemmän kosteutusta entä paukkupakkasilla. Siihenkö lisätään jatkuvat shortsikelit eli sheivailu on selevää, että välissä tullee raavittua jalat verille. On kuulkaa nättiä!

Suomessa en ois pystyny asumaan samassa taloudessa koiran kanssa ilman astma- tai allergialääkkeitä mutta täällä en oo tarvinu kumpaakaan. Hoitavaa astmalääkettä oon kyllä yrittäny muistaa käyttää mutta ko astma ei muistuta olemassa olostaan niin ei sitä muista.

Ruokailutavat ja liikkumattomuus on saanu aikaan pöhöttyneen olon, aivan ko Suomessa. Ei muutako vähemmän herkkuja ja enemmän lenkkejä.